Teksti on pitkähkö ja jyrsijäpainotteinen, mutta täällä päässä olen koittanut lyhennellä sitä kovin jotta se olisi luettavissa ilman kyllästymistä. Tämä kirjoitus on esimerkki vain muista monista samankaltaisista, kun on huomattu eläimen hankinnan jälkeen, ettei lemmikki olekaan ollut ihan sitä mitä on luultu.
Jokin aika sitten vastaani tuli ilmoitus erään perheen ostaneen jyrsijän, jonka ajattelivat olevan lapsilleen hyvä lemmikki. Kotiin päästyään heille ilmenikin, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli ajateltu. Hamsterista ei nimittäin näkynyt viiksikarvaakaan lasten hereilläoloaikaan ja jos näkyi, säntäsi se salamana pakoon piiloon.
Muutaman kerran joku perheenjäsenistä oli ilmeisesti saanut napattua hamsterin kiinni, mutta saanut samantien näpeilleen - hamsteri puolustautui puremalla tai heittäytyi selälleen ja kirkui. Siitä ei siis heti tullutkaan perheen unelmalemmikkiä, sellaista hamsteria joita nähdään vipeltävän suloisina youtube- videoissa ja joista muut postaavat söpöjä kuvia facebookiin.
Lapset luonnollisesti pelkäsivät purevaa ja kirkuvaa eläintä, ja se ei ollut enää kiinnostava. Perheenjäsenestä tuli taakka, ja siitä haluttiin pian eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Voisi sanoa, että lähes sattuman kautta minulle ehdotettiin että ottaisin sen meille. Kato hei, sähän voisit ottaa sen.
Muutaman viestittelyn jälkeen olin jo matkalla katsomaan millainen otus vastassa olisi. Eläimen sukupuoli ja laji paljastuivatkin tarkasti vasta paikan päällä. Naarashamsteri - hybridi - ja erittäin nuori sellainen, vikkelä ja arka saippuapala. Asumus oli pienehkö ja tällaiselle saaliseläimelle melko puutteellisesti viritelty. Joo, kyllä mä voisin sen kotiin ottaa, huomasin sanovani. Vielä tuolloin ajattelin, että rauhallisempaan ympäristöön päästyään hamsterille olisi helppo löytää mahdollisesti uusi hyvä koti oltuaan meillä jonkin aikaa.
Suurin osa varmasti miettii, mikä ihme on hybridihamsteri ja ensimmäisenä mieleen saattaakin nimestä tulla pieleen mennyt geenimuunneltu laboratoriokoekappale. Hybridi on kahden eri hamsterilajin risteytyksestä syntynyt jälkeläinen. Kesyistä hamsterilajeista ainoastaan talvikon ja campbellin (kääpiöhamstereita) on mahdollista tuottaa tällaisia jälkeläisiä. Käytännössä siis paperiton talvikkona tai campbellina myyty hamsteri voidaan laskea hybridiksi sillä varmaa tietoa eläimen suvusta ei pystytä todistamaan. Lisää tietoa hybrideistä löytyy SHY:n sivuilta.
Ensimmäiset päivät meillä olivat vaikeita. Totta kai jokaisella eläimellä kestää totutella uuteen ympäristöönsä, mutta uudella tulokkaalla kotiutuminen oli haastavaa. Se todellakin reagoi voimakkaasti lähes jokaiselle rasahdukselle, vaikkei terraarion lähellä kukaan ollutkaan. Ehkä se sitten kuuli tai haistoi jotain, mikä merkitsi sille siinä hetkessä vaaraa. Keskellä yötäkin saatoin havahtua hamsterin huutoon ja huonosti nukuttuja öitä tuli tämän jälkeen monta, vaikka uusi asukas olikin seuraavat yöt suhteellisen hiljaa ensimmäisen yön jälkeen. Ei tosin puhettakaan että se olisi uskaltanut näyttäytyä tai tutkia uutta asumustaan, se vain kökötti piilossaan. Jos sattuikin käymään niin, että se erehtyi tulemaan ulos samanaikaisesti kun terraarion ohi käveli, säntäsi se salamana piiloon.
Edellisessä kodissa hamsteria ei tosiaan oltu käsitelty juuri ollenkaan, joten tiesin että sen aloittaminen tässä vaiheessa saattaisi tuoda omat haasteensa.
Selvennyksenä kerrottakoon, ettei hamsteri kaipaa ihmisen seuraa. Syli- ja halailulemmikiksi siitä ei pidemmän päälle ole vaikka veikeitä eläimiä ovatkin. Käsikesy hamsteri voi tosin olla lapsiperheelle oivallinen eläin tästä huolimatta, mikäli omat odotukset ovat realistiset eläintä hankittaessa. Käsittelyn tarkoitus lähinnä on tarkistaa eläimen päivittäinen vointi ja helpottaa osaltaan hoitotoimenpiteitä (esimerkiksi kääpiöhamstereiden kynsiä tarvitsee leikata silloin tällöin). Huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tällaiset toimenpiteet ovat silloin, kun hamsteri on tottunut jo käsittelyyn.
Päivä kerrallaan, lyhyitä aikoja päivässä. Toistoa, toistoa, toistoa. Alkuun riitti vain, että utelias nenänpää tuli haistelemaan ja sitten jätin eläimen rauhaan. Uusi tulokas uskalsi lopulta tulla iltaisin kuuntelemaan tarkasti pesämökkinsä suuaukolta kun kuljetin sormiani puruissa ja puhelin sille. Sen reaktio ei koskaan ollut aggressiivinen (joskus kääpiöhamsterit saattavat olla reviiristään varsin ärhäköitä) vaan ennemminkin utelias.
Tänä päivänä ollaan tässä tilanteessa, minkä yllä oleva kuva näyttää. Helpointa saada pienjyrsijä käsikesyksi on aika ja ymmärrys eläimen kehonkielestä. Edellisessä kodissaan tai meillä hamsterin käytös ei ollut aggressiota, vaan yksinkertaisesti arkuutta. Sen kanssa on huomattavasti helpompaa toimia ja totutella uusiin tapoihin. Rauhalliseen ympäristöön päästyään hamsteri tarvitsi vain aikaa ja kärsivällisyyttä hieman enemmän.
Hamsteri on mukava lemmikki. Sen johdosta minullakin on ollut niitä monta vuotta. Eläimeen kuin eläimeen perehtyminen ja lajityypilliseen käytökseen tutustuminen vie aikaa, se ei ole päivän tai parin juttu. Myös hamsterit ovat luonteiltaan erilaisia ja käsiteltävyydessä on eroja. On myös todennäköisempää saada käsiteltävissä oleva hamsteri kasvattajalta kuin eläinkaupasta, vaikkei tämäkään kiveen hakattu sääntö aina täysin ole.
Uusi tulokas sai myös uuden nimen itselleen. Siitä tuli Luna, sillä öinä jolloin heräsin hamsterin ääniin valaisi lähes koko asunnon kuu yhtä vaativana kuin uusi asukas itse. Alun suunnitelmat myös muuttuivat. Se ei lähde meiltä minnekään, vaan saa loppuelämän kodin täältä.
Miksi sitten kirjoitin kaiken vuodatuksen tänne? Useastakin syystä, itselleni lähinnä muistojen vuoksi ja teille lukijoille esimerkiksi yhtenä monesta vastaavasta. Hamsteri on helppohoitoinen eläin, mutta ei välttämättä helpoimmasta päästä oleva lemmikki. Toivoisin, että tämä teksti tavoittaisi mahdollisimman monen. Varsinkin sellaisen, joka joskus eläinkaupassa on katsonut pienjyrsijöitä ja todennut ääneen että onpa suloinen, tuollainen olisi kiva lemmiksi. Jospa miettisi vielä, harkitsisi ja pohtisi omia toiveitaan sekä puitteitaan, mitä on valmis lemmikille tarjoamaan. Sen on jokainen velkaa itselleen sekä mahdolliselle uudelle eläimelle.
Jokin aika sitten vastaani tuli ilmoitus erään perheen ostaneen jyrsijän, jonka ajattelivat olevan lapsilleen hyvä lemmikki. Kotiin päästyään heille ilmenikin, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli ajateltu. Hamsterista ei nimittäin näkynyt viiksikarvaakaan lasten hereilläoloaikaan ja jos näkyi, säntäsi se salamana pakoon piiloon.
Muutaman kerran joku perheenjäsenistä oli ilmeisesti saanut napattua hamsterin kiinni, mutta saanut samantien näpeilleen - hamsteri puolustautui puremalla tai heittäytyi selälleen ja kirkui. Siitä ei siis heti tullutkaan perheen unelmalemmikkiä, sellaista hamsteria joita nähdään vipeltävän suloisina youtube- videoissa ja joista muut postaavat söpöjä kuvia facebookiin.
Lapset luonnollisesti pelkäsivät purevaa ja kirkuvaa eläintä, ja se ei ollut enää kiinnostava. Perheenjäsenestä tuli taakka, ja siitä haluttiin pian eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Voisi sanoa, että lähes sattuman kautta minulle ehdotettiin että ottaisin sen meille. Kato hei, sähän voisit ottaa sen.
Muutaman viestittelyn jälkeen olin jo matkalla katsomaan millainen otus vastassa olisi. Eläimen sukupuoli ja laji paljastuivatkin tarkasti vasta paikan päällä. Naarashamsteri - hybridi - ja erittäin nuori sellainen, vikkelä ja arka saippuapala. Asumus oli pienehkö ja tällaiselle saaliseläimelle melko puutteellisesti viritelty. Joo, kyllä mä voisin sen kotiin ottaa, huomasin sanovani. Vielä tuolloin ajattelin, että rauhallisempaan ympäristöön päästyään hamsterille olisi helppo löytää mahdollisesti uusi hyvä koti oltuaan meillä jonkin aikaa.
Suurin osa varmasti miettii, mikä ihme on hybridihamsteri ja ensimmäisenä mieleen saattaakin nimestä tulla pieleen mennyt geenimuunneltu laboratoriokoekappale. Hybridi on kahden eri hamsterilajin risteytyksestä syntynyt jälkeläinen. Kesyistä hamsterilajeista ainoastaan talvikon ja campbellin (kääpiöhamstereita) on mahdollista tuottaa tällaisia jälkeläisiä. Käytännössä siis paperiton talvikkona tai campbellina myyty hamsteri voidaan laskea hybridiksi sillä varmaa tietoa eläimen suvusta ei pystytä todistamaan. Lisää tietoa hybrideistä löytyy SHY:n sivuilta.
Ensimmäiset päivät meillä olivat vaikeita. Totta kai jokaisella eläimellä kestää totutella uuteen ympäristöönsä, mutta uudella tulokkaalla kotiutuminen oli haastavaa. Se todellakin reagoi voimakkaasti lähes jokaiselle rasahdukselle, vaikkei terraarion lähellä kukaan ollutkaan. Ehkä se sitten kuuli tai haistoi jotain, mikä merkitsi sille siinä hetkessä vaaraa. Keskellä yötäkin saatoin havahtua hamsterin huutoon ja huonosti nukuttuja öitä tuli tämän jälkeen monta, vaikka uusi asukas olikin seuraavat yöt suhteellisen hiljaa ensimmäisen yön jälkeen. Ei tosin puhettakaan että se olisi uskaltanut näyttäytyä tai tutkia uutta asumustaan, se vain kökötti piilossaan. Jos sattuikin käymään niin, että se erehtyi tulemaan ulos samanaikaisesti kun terraarion ohi käveli, säntäsi se salamana piiloon.
Edellisessä kodissa hamsteria ei tosiaan oltu käsitelty juuri ollenkaan, joten tiesin että sen aloittaminen tässä vaiheessa saattaisi tuoda omat haasteensa.
Selvennyksenä kerrottakoon, ettei hamsteri kaipaa ihmisen seuraa. Syli- ja halailulemmikiksi siitä ei pidemmän päälle ole vaikka veikeitä eläimiä ovatkin. Käsikesy hamsteri voi tosin olla lapsiperheelle oivallinen eläin tästä huolimatta, mikäli omat odotukset ovat realistiset eläintä hankittaessa. Käsittelyn tarkoitus lähinnä on tarkistaa eläimen päivittäinen vointi ja helpottaa osaltaan hoitotoimenpiteitä (esimerkiksi kääpiöhamstereiden kynsiä tarvitsee leikata silloin tällöin). Huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tällaiset toimenpiteet ovat silloin, kun hamsteri on tottunut jo käsittelyyn.
Päivä kerrallaan, lyhyitä aikoja päivässä. Toistoa, toistoa, toistoa. Alkuun riitti vain, että utelias nenänpää tuli haistelemaan ja sitten jätin eläimen rauhaan. Uusi tulokas uskalsi lopulta tulla iltaisin kuuntelemaan tarkasti pesämökkinsä suuaukolta kun kuljetin sormiani puruissa ja puhelin sille. Sen reaktio ei koskaan ollut aggressiivinen (joskus kääpiöhamsterit saattavat olla reviiristään varsin ärhäköitä) vaan ennemminkin utelias.
Tänä päivänä ollaan tässä tilanteessa, minkä yllä oleva kuva näyttää. Helpointa saada pienjyrsijä käsikesyksi on aika ja ymmärrys eläimen kehonkielestä. Edellisessä kodissaan tai meillä hamsterin käytös ei ollut aggressiota, vaan yksinkertaisesti arkuutta. Sen kanssa on huomattavasti helpompaa toimia ja totutella uusiin tapoihin. Rauhalliseen ympäristöön päästyään hamsteri tarvitsi vain aikaa ja kärsivällisyyttä hieman enemmän.
Hamsteri on mukava lemmikki. Sen johdosta minullakin on ollut niitä monta vuotta. Eläimeen kuin eläimeen perehtyminen ja lajityypilliseen käytökseen tutustuminen vie aikaa, se ei ole päivän tai parin juttu. Myös hamsterit ovat luonteiltaan erilaisia ja käsiteltävyydessä on eroja. On myös todennäköisempää saada käsiteltävissä oleva hamsteri kasvattajalta kuin eläinkaupasta, vaikkei tämäkään kiveen hakattu sääntö aina täysin ole.
Uusi tulokas sai myös uuden nimen itselleen. Siitä tuli Luna, sillä öinä jolloin heräsin hamsterin ääniin valaisi lähes koko asunnon kuu yhtä vaativana kuin uusi asukas itse. Alun suunnitelmat myös muuttuivat. Se ei lähde meiltä minnekään, vaan saa loppuelämän kodin täältä.
Miksi sitten kirjoitin kaiken vuodatuksen tänne? Useastakin syystä, itselleni lähinnä muistojen vuoksi ja teille lukijoille esimerkiksi yhtenä monesta vastaavasta. Hamsteri on helppohoitoinen eläin, mutta ei välttämättä helpoimmasta päästä oleva lemmikki. Toivoisin, että tämä teksti tavoittaisi mahdollisimman monen. Varsinkin sellaisen, joka joskus eläinkaupassa on katsonut pienjyrsijöitä ja todennut ääneen että onpa suloinen, tuollainen olisi kiva lemmiksi. Jospa miettisi vielä, harkitsisi ja pohtisi omia toiveitaan sekä puitteitaan, mitä on valmis lemmikille tarjoamaan. Sen on jokainen velkaa itselleen sekä mahdolliselle uudelle eläimelle.
Tärkeää asiaa! :(
VastaaPoistaKiitos, toivottavasti sanoma on tuosta ymmärrettävissä:) tekee hyvää päästellä kirjoittaessa höyryjä!
PoistaKiva kun oot kirjoittanut myös jyrsijöistä ja aihe on tärkeä! Toivottavasti hamsulla menee hyvin uudessa kodissaan!
VastaaPoistaJyrsijöistä on kiva kirjoittaa, toivottavasti taas pian uudelleen! Meillä menee hyvin, onneksi tällä tarinalla oli hyvä loppu:)
PoistaKylläpä niin lämmitti nuo kuvat tuon tarinan jälkeen. Ja valitettavasti tutulta kuulostaa tännekin, vaikken jyrsijöitä harrasta. Tämä on varmasti ikiongelma, niin kauan kun eläinkaupoista on helposti ostettavissa eläimiä. Vanhemmat ostavat perehtymättä itse lajiin ja sen vaatimuksiin, vaikka ovatkin viime käden vastuussa. Ei ymmärretä, että jyrsijätkin kokevat pelkoa ja muita tunteita ja opeteta lähestymään oikein. Tätä kyllä näkyy myös isompien eläinten kohdalla. Haiku tuli minulle kodinvaihtajana ja edellinen omistaja kertoi, ettei Hai tykkää miehistä, koska ovat jahdanneet sitä kun ovat koittaneet väkisin silittää (aikuiset miehet???). Aluksi Haiku pelkäsikin vieraita, mutta herkkujen ja totuttelun avulla tähän saatiin muutos ja nykyään antaa silittää, vaikkei vieläkään varsinaisesti pidä siitä. Mutta hakeutuu kuitenkin aina lähelle kuuntelemaan meidän juttuja.
VastaaPoistaPienjyrsijöiden spontaani/lajiin tutustumaton ostelu todennäköisesti ei lopu ikinä, sillä joidenkin logiikka valitettavasti on että halpa hinta ja söpö ulkonäkö eläinkaupassa - miksei sitten ostaisi?
PoistaVoi Haikua! Onneksi tässäkin on "loppu hyvin kaikki hyvin"- tilanne, mutta onhan se toki ikävä ettei edellisessä kodissa sitten oikein ymmärretty miten kissa käyttäytyy jos sitä ihan jahtaamaankin ruvettiin.