Siirry pääsisältöön

Yksi tarina monesta vastaavanlaisesta

Teksti on pitkähkö ja jyrsijäpainotteinen, mutta täällä päässä olen koittanut lyhennellä sitä kovin jotta se olisi luettavissa ilman kyllästymistä. Tämä kirjoitus on esimerkki vain muista monista samankaltaisista, kun on huomattu eläimen hankinnan jälkeen, ettei lemmikki olekaan ollut ihan sitä mitä on luultu. 

Jokin aika sitten vastaani tuli ilmoitus erään perheen ostaneen jyrsijän, jonka ajattelivat olevan lapsilleen hyvä lemmikki. Kotiin päästyään heille ilmenikin, ettei tämä ollutkaan sitä mitä oli ajateltu. Hamsterista ei nimittäin näkynyt viiksikarvaakaan lasten hereilläoloaikaan ja jos näkyi, säntäsi se salamana pakoon piiloon. 


Muutaman kerran joku perheenjäsenistä oli ilmeisesti saanut napattua hamsterin kiinni, mutta saanut samantien näpeilleen - hamsteri puolustautui puremalla tai heittäytyi selälleen ja kirkui. Siitä ei siis heti tullutkaan perheen unelmalemmikkiä, sellaista hamsteria joita nähdään vipeltävän suloisina youtube- videoissa ja joista muut postaavat söpöjä kuvia facebookiin. 






Lapset luonnollisesti pelkäsivät purevaa ja kirkuvaa eläintä, ja se ei ollut enää kiinnostava.  Perheenjäsenestä tuli taakka, ja siitä haluttiin pian eroon niin nopeasti kuin mahdollista. Voisi sanoa, että lähes sattuman kautta minulle ehdotettiin että ottaisin sen meille. Kato hei, sähän voisit ottaa sen. 

Muutaman viestittelyn jälkeen olin jo matkalla katsomaan millainen otus vastassa olisi. Eläimen sukupuoli ja laji paljastuivatkin tarkasti vasta paikan päällä. Naarashamsteri - hybridi - ja erittäin nuori sellainen, vikkelä ja arka saippuapala. Asumus oli pienehkö ja tällaiselle saaliseläimelle melko puutteellisesti viritelty. Joo, kyllä mä voisin sen kotiin ottaa, huomasin sanovani. Vielä tuolloin ajattelin, että rauhallisempaan ympäristöön päästyään hamsterille olisi helppo löytää mahdollisesti uusi hyvä koti oltuaan meillä jonkin aikaa. 


Suurin osa varmasti miettii, mikä ihme on hybridihamsteri ja ensimmäisenä mieleen saattaakin nimestä tulla pieleen mennyt geenimuunneltu laboratoriokoekappale. Hybridi on kahden eri hamsterilajin risteytyksestä syntynyt jälkeläinen. Kesyistä hamsterilajeista ainoastaan talvikon ja campbellin (kääpiöhamstereita) on mahdollista tuottaa tällaisia jälkeläisiä. Käytännössä siis paperiton talvikkona tai campbellina myyty hamsteri voidaan laskea hybridiksi sillä varmaa tietoa eläimen suvusta ei pystytä todistamaan. Lisää tietoa hybrideistä löytyy SHY:n sivuilta.



Ensimmäiset päivät meillä olivat vaikeita. Totta kai jokaisella eläimellä kestää totutella uuteen ympäristöönsä, mutta uudella tulokkaalla kotiutuminen oli haastavaa. Se todellakin reagoi voimakkaasti lähes jokaiselle rasahdukselle, vaikkei terraarion lähellä kukaan ollutkaan. Ehkä se sitten kuuli tai haistoi jotain, mikä merkitsi sille siinä hetkessä vaaraa. Keskellä yötäkin saatoin havahtua hamsterin huutoon ja huonosti nukuttuja öitä tuli tämän jälkeen monta, vaikka uusi asukas olikin  seuraavat yöt suhteellisen hiljaa ensimmäisen yön jälkeen. Ei tosin puhettakaan että se olisi uskaltanut näyttäytyä tai tutkia uutta asumustaan, se vain kökötti piilossaan. Jos sattuikin käymään niin, että se erehtyi tulemaan ulos samanaikaisesti kun terraarion ohi käveli, säntäsi se salamana piiloon. 




Edellisessä kodissa hamsteria ei tosiaan oltu käsitelty juuri ollenkaan, joten tiesin että sen aloittaminen tässä vaiheessa saattaisi tuoda omat haasteensa. 

Selvennyksenä kerrottakoon, ettei hamsteri kaipaa ihmisen seuraa. Syli- ja halailulemmikiksi siitä ei pidemmän päälle ole vaikka veikeitä eläimiä ovatkin. Käsikesy hamsteri voi tosin olla lapsiperheelle oivallinen eläin tästä huolimatta, mikäli omat odotukset ovat realistiset eläintä hankittaessa. Käsittelyn tarkoitus lähinnä on tarkistaa eläimen päivittäinen vointi ja helpottaa osaltaan hoitotoimenpiteitä (esimerkiksi kääpiöhamstereiden kynsiä tarvitsee leikata silloin tällöin). Huomattavasti helpompaa ja mukavampaa tällaiset toimenpiteet ovat silloin, kun hamsteri on tottunut jo käsittelyyn.

Päivä kerrallaan, lyhyitä aikoja päivässä. Toistoa, toistoa, toistoa. Alkuun riitti vain, että utelias nenänpää tuli haistelemaan ja sitten jätin eläimen rauhaan. Uusi tulokas uskalsi lopulta tulla iltaisin kuuntelemaan tarkasti pesämökkinsä suuaukolta kun kuljetin sormiani puruissa ja puhelin sille. Sen reaktio ei koskaan ollut aggressiivinen (joskus kääpiöhamsterit saattavat olla reviiristään varsin ärhäköitä) vaan ennemminkin utelias.




Tänä päivänä ollaan tässä tilanteessa, minkä yllä oleva kuva näyttää. Helpointa saada pienjyrsijä käsikesyksi on aika ja ymmärrys eläimen kehonkielestä. Edellisessä kodissaan tai meillä hamsterin käytös ei ollut aggressiota, vaan yksinkertaisesti arkuutta. Sen kanssa on huomattavasti helpompaa toimia ja totutella uusiin tapoihin. Rauhalliseen ympäristöön päästyään hamsteri tarvitsi vain aikaa ja kärsivällisyyttä hieman enemmän. 

Hamsteri on mukava lemmikki. Sen johdosta minullakin on ollut niitä monta vuotta. Eläimeen kuin eläimeen perehtyminen ja lajityypilliseen käytökseen tutustuminen vie aikaa, se ei ole päivän tai parin juttu. Myös hamsterit ovat luonteiltaan erilaisia ja käsiteltävyydessä on eroja. On myös todennäköisempää saada käsiteltävissä oleva hamsteri kasvattajalta kuin eläinkaupasta, vaikkei tämäkään kiveen hakattu sääntö aina täysin ole. 




Uusi tulokas sai myös uuden nimen itselleen. Siitä tuli Luna, sillä öinä jolloin heräsin hamsterin ääniin valaisi lähes koko asunnon kuu yhtä vaativana kuin uusi asukas itse. Alun suunnitelmat myös muuttuivat. Se ei lähde meiltä minnekään, vaan saa loppuelämän kodin täältä. 


Miksi sitten kirjoitin kaiken vuodatuksen tänne? Useastakin syystä, itselleni lähinnä muistojen vuoksi ja teille lukijoille  esimerkiksi yhtenä monesta vastaavasta. Hamsteri on helppohoitoinen eläin, mutta ei välttämättä helpoimmasta päästä oleva lemmikki. Toivoisin, että tämä teksti tavoittaisi mahdollisimman monen. Varsinkin sellaisen, joka joskus eläinkaupassa on katsonut pienjyrsijöitä ja todennut ääneen että onpa suloinen, tuollainen olisi kiva lemmiksi. Jospa miettisi vielä, harkitsisi ja pohtisi omia toiveitaan sekä puitteitaan, mitä on valmis lemmikille tarjoamaan. Sen on jokainen velkaa itselleen sekä mahdolliselle uudelle eläimelle. 



Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos, toivottavasti sanoma on tuosta ymmärrettävissä:) tekee hyvää päästellä kirjoittaessa höyryjä!

      Poista
  2. Kiva kun oot kirjoittanut myös jyrsijöistä ja aihe on tärkeä! Toivottavasti hamsulla menee hyvin uudessa kodissaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyrsijöistä on kiva kirjoittaa, toivottavasti taas pian uudelleen! Meillä menee hyvin, onneksi tällä tarinalla oli hyvä loppu:)

      Poista
  3. Kylläpä niin lämmitti nuo kuvat tuon tarinan jälkeen. Ja valitettavasti tutulta kuulostaa tännekin, vaikken jyrsijöitä harrasta. Tämä on varmasti ikiongelma, niin kauan kun eläinkaupoista on helposti ostettavissa eläimiä. Vanhemmat ostavat perehtymättä itse lajiin ja sen vaatimuksiin, vaikka ovatkin viime käden vastuussa. Ei ymmärretä, että jyrsijätkin kokevat pelkoa ja muita tunteita ja opeteta lähestymään oikein. Tätä kyllä näkyy myös isompien eläinten kohdalla. Haiku tuli minulle kodinvaihtajana ja edellinen omistaja kertoi, ettei Hai tykkää miehistä, koska ovat jahdanneet sitä kun ovat koittaneet väkisin silittää (aikuiset miehet???). Aluksi Haiku pelkäsikin vieraita, mutta herkkujen ja totuttelun avulla tähän saatiin muutos ja nykyään antaa silittää, vaikkei vieläkään varsinaisesti pidä siitä. Mutta hakeutuu kuitenkin aina lähelle kuuntelemaan meidän juttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienjyrsijöiden spontaani/lajiin tutustumaton ostelu todennäköisesti ei lopu ikinä, sillä joidenkin logiikka valitettavasti on että halpa hinta ja söpö ulkonäkö eläinkaupassa - miksei sitten ostaisi?

      Voi Haikua! Onneksi tässäkin on "loppu hyvin kaikki hyvin"- tilanne, mutta onhan se toki ikävä ettei edellisessä kodissa sitten oikein ymmärretty miten kissa käyttäytyy jos sitä ihan jahtaamaankin ruvettiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Hauskaa uutta vuotta vuodelle 2021!

  Lämmöllä otamme tulevan vuoden vastaan. Oli tässäkin vuodessa omat puolensa, vaikka muuten raskas onkin ollut. Olihan meillä muutto uuteen asuntoon ja sitten heinäkuussa kotiutui Fido. Siinä kai ne kohokohdat olivat, vaikka on tähän vuoteen mahtunut onneksi muutakin mukavaa.  Tämä on Fidon ensimmäinen vaihtuva vuosi, joten juhlistamme kotona ja katsomme millaisen reaktion raketit saavat aikaan. Veikkaus on, että eivät juuri minkäänlaista mutta eihän sitä koskaan tiedä. Fidon mielestä kun kovaääninen imuri on viheliäisimmistä pahoista asioista pahin.  Nala ei ainakaan pelkää, se katselee ikkunasta ja ottaa aina tyynen zenmäisesti vaihtuvan vuoden vastaan. Voitteko uskoa että se on asunut täällä meillä pian 5 vuotta? Aika menee kyllä vauhdilla eteenpäin. Hauska uutta vuotta vuodelle 2021! Palataan taas ensi vuonna blogin merkeissä asiaan! 💛