sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

THE huiska

Meillä on huiskaleluja hankittu ja hajotettu tasaiseen tahtiin siitä lähtien kun Nala meille kotiutui. Testattu on siis useampaa vaihtoehtoa, jaa useampi onkin kokenut karun kohtalon innokkaan kissan kynsissä. Nykyinen huiska on jaksanut elää kaikkien iloksi sekä ihmetykseksi aavistuksen pidempään *kopkop*. 

Ja millainen huiska se onkaan! Siitä roikkuu ihania nahkasuikaleita ja höyheniä, joiden kimppuun hyökkiminen on Nalan mielestä sanoinkuvailemattoman ihanaa. Ei ole eikä tule toista parempaa asiaa maailmassa. 



Joskus käy niinkin hassusti että saalis jää saalistajan takaliston alle jumiin.

Tiivis tassuote myös estää karkuyritykset tehokkaasti.

Otetta ei kannata hellittää hetkeksikään, vaikka katselisikin muualle.

Ei het-kek-si-kään.

Toisaalta välillä on myös hyvä huilia jonkin aikaa, jotta saalis erehtyisi olevansa turvassa.

Paras lelu. Paras.

Kuuluvatko teillä huiskalelut parhaimmiston joukkoon?

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Vapaapäivän kooma

Silloin tällöin saa (ja pitääkin) olla koomailu- eli laiskotusfiilis. Meillä siitä on tullut vielä ennemminkin sääntö kuin poikkeus. 

Kuvasarja demonstroi vielä omasta puolestaan, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. 






Koomailukin voi olla rankkaa ja yleensä sitä seuraa uni, kuten tässäkin tapauksessa. Siitä ei valitettavasti olekaan enää kuvamateriaalia, vaikka mielenkiintoista seurattavaa varmasti olisikin.  

torstai 17. toukokuuta 2018

Hellepohdintoja

Nyt on kyllä kelit hellineet meitä niin kovin, ettei ole tosikaan. Ihmisotus on koisinut päiväunia auringossa onnellisena, mutta kissaeläimelle helteet ovat olleet vähän liikaa. Onneksi aamuisin tai illasta ei ole niin kovin kuuma kuin mitä päivällä, niin silloin Nalakin on päässyt haistelemaan kesäisiä tuoksuja. Niihin aikoihin on hyvä olla ulkona myös vilvoittelutarkoituksessa, koska muuten sisällä on aika lämmin. Kerrostalossa korkeimmassa kerroksessa asuvana tämä vuodenaika on melko tukala, varsinkin kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan sisälle, mutta ei auta. Viilennykseen on onneksi omat konstinsa ja Nalakin on keksinyt jälleen kylpyhuoneen, joka on koko asunnon syrjäisin ja viilein paikka mikäli asunnossa on muuten liian kuuma.  Lyhyesti siis: eiköhän täällä selvitä ja otetaan lisää lämpöä vastaan mielellämme noin niin kuin muuten, kiitos. 



Huomasin muuten, että toissapäivänä tuli täyteen tasan vuosi siitä kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kerran. Vuosi! Harvemmin olen jaksanut kirjoitusprojekteja ikinä jatkaa kovinkaan pitkälle ja aina ne ovat jääneet kesken jossain välissä, mutta ehkä blogin kirjoittaminen onkin juuri sitä mikä tällaiselle helposti innostuvalle ja yhtä helposti kyllästyvälle ihmiselle onkin se sopivin kirjoittamisen muoto.

Joka tapauksessa blogia on ollut hauska kirjoittaa siitä syystä, että olen saanut hurjasti tukea teiltä kaikilta, jotka olette kommentoineet tai sattuneet vain lueskelemaan joitakin postauksia. Kiitos, että olette jaksaneet näin tehdä ja toivottavasti jaksatte jatkossakin seurata meidän juttuja!


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Halauksia äideille!

Tänään sitten pakattiin kimpsut ja kampsut (sekä tällä kertaa myös kissakin) ja lähdettiin ihan kunnolla kyläilemään "mummolassa" äitienpäivän kunniaksi.



Juhlaan sisältyi jotain pelkästään Nalallekin, sillä tutun ja turvallisen kiipeilypuun sijasta pääsi se kiipeämään ihan aitoon ja oikeaan puuhun - ajatella! Bileet vain loppuivat aika lyhyeen kun ulkoilman tuoma urheus väistyi ja tilalle vaihtui järkytys. Juhlien jatkot siis jatkuivat vähän maltillisemmin Nalan osilta sisätiloissa. 

Me haluttaisiin toivotella lisäksi vielä kaikille äideille oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää, toivottavasti se on ollut mieluinen! 



torstai 3. toukokuuta 2018

Parvekekausi avattu!

Joskus eli viime viikolla oli niin lämmin että loikoiluksihan se meni parvekkeella. Nalan mielestä se oli i-ha-naa, tuuli kantoi kaikkia hyviä tuoksuja mukanaan ja aurinko lämmitti juuri sopivasti.








Ulkona on myös i-ha-naa olla, vaikkei paistaisikaan, kunhan touhu ei mene liian jännittäväksi. Meillä ollaan oltu nyt partsilla sekä valjaiden kanssa että ilman ja tämä on myös vaikuttanut positiivisesti muuallakin ulkoiluun kuin vain siellä. 

Hesy- lehdestä sen verran etten valitettavasti saa laitettua siitä kuvaa tänne niin, että kuvasta tulisi selvälaatuinen ja hyvä, sillä tietokoneiden ihmeellinen maailma ei koskaan ole oikein ollut vahvin osaamisalue tässä talossa. Jos kuitenkin saatte tuon lehden käsiinne jotakin kautta, kannattaa kääntää sivulle 8! 

Joko teillä kevät on näyttänyt parhaimpia puoliaan?

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Täydellisen tavallisia päiviä

Eli eipä meillä hirveästi hurjia asioita tapahdu. Kiirettä toki on riittänyt sen verran että välillä unohtuu missä viikonpäivässä sitä elää ja mitä kello on, vaikka puhelin tai rannekello sen tietäisi kertoa. Onneksi on elämässä mukana eläin, joka näyttää omalla esimerkillään että välillä on ihan okei ottaa iisimmin, kas näin:




Arki siis rullaa tavallisesti eikä meille kuulu mitään ihmeellistä. Viimeisin adrenaliinia nostattava tilanne oli se, kun sisälle lensi kärpänen, jota allekirjoittanut koitti pelastaa vapauteen ja kissapeto saalistaa. Kärpänen osasi onneksi lentää samaa reittiä lopulta takaisin ulos, jättäen jälkeensä pettyneen metsästäjän. 

Sellainen juttu tosin kävi että toissapäivänä tipahti postilaatikkoon lehti Hesyltä, johon sain kirjoittaa muiden vapaaehtoisten lisäksi jutun viime syksynä. 



Projektia oli hauska tehdä ja oli erityisen mukava nähdä lopputulos vihdoinkin viimeisessä muodossaan lehden sivuilla! Jäsenlehtihän pyörii vapaaehtoistoimin ja oli hauska olla mukana tässä toiminnassa. Seuraava projekti itseasiassa tulevaan lehteen on jälleen työn alla, joten lopputulosta jään itsekin taas innolla odottelemaan. :)

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa. 


Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.  

Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän seinien ulkopuolelle. Vänttiset valikoituivat meille vahingo(i)sta viisastuneena - parempi oli ostaa paljon kehutut ja ylistetyt valjaat ja samalla tukea kotimaista työtä. 

Hyvin ovat nämä meitä palvelleetkin - Vänttiset ovat pehmeät ja kevyet ja helppo pukea kissan päälle ja näissä on vain yksi lukko- osa, joka on äärimmäisen jämäkän ja näin ollen turvallisen tuntuinen kun kissaa vie ulos. Nalalle hankitut S- koon valjaat ovat olleet juuri passelin kokoiset, mitä nyt rintaremmiä sai hieman kiristellä jotta valjaat varmasti pysyisivät neidin päällä tukevasti. 

Sovitusta, malli ei olisi jaksanut millään olla paikoillaan.

Ja siitä ulkoilusta! Ennenkin olen Nalaa tästä ylistänyt ja ylistänpä taas uudelleen - ulkoilureissujen tuoma rohkeus on vain lisääntynyt kerta kerralla enemmän ja enemmän. Kaikista eniten tämä yllätti kun Nala ei hätkähtänyt ohitsekulkevia naapureita tai säpsähtänyt silloinkaan kun lunta tuli vähän matkan päässä katolta jymisten alas maahan. Jotkut asiat jännittävät tai pelottavatkin enemmän kuin toiset, mutta ainakaan ulkoilu ei kuulu enää kaikista pahimpien jännitysaiheiden listalle. Toista se vain oli melkein vuosi sitten.