keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pidetään huolta, vuoden ympäri ❤

Tuntuu kovin kummalliselta aloittaa teksti jossa tietää mitä haluaisi sanoa muttei oikein osaa kirjoittaa ajatuksia sanoiksi. 

Eilen illalla huomasin vanhemmillani kylässä ollessani puhelinta selaillessa eräästä kissaryhmästä lähialueella jaetun ilmoituksen, jossa kysyttiin sattuisiko kukaan tunnistamaan ulkona liikkuvaa kissaa tai tuntemaan omistajaa. Kuvan kissa oli pienellä käppyrällä kyljellään makaamassa maassa, ja oli kuulemma juossut kuvaustilanteen jälkeen karkuun eikä kuvaaja ollut saanut kissaa kiinni. Kuvasta tuli todella kurja olo, pakkanenkin kiristyi iltaa kohden ja lumimyrsky jolla meteorologit olivat pelotelleet oli tulossa. Ulkona eivät siis olleet kovin hääppöiset olot mahdolliselle karkurille. Tässä vaiheessa siis oletin näin vaikka muitakin syitä kissan ulkonaololle tietysti oli olemassa. 

Kun ryhmään alkoi sadella useammalta käyttäjältä infoa tilanteesta, oli pakko pyytää isältäni kyytiä alueelle jossa kissa oli nähty viimeksi. Isäni suostui heti, vaikka kissan kiinnisaaminen saati sitten edes näköhavainto melko epätodennäköistä siihen aikaan illasta olikin. Otimme taskulamput mukaan ja minä kiireessä heitin vielä Nalan kuivanappulaa pienessä pussissa taskuun, ajattelin että pussin rapina ehkä kiinnostaisi kissaa mikäli sitä edes näkyisi. 

Vasta paikalle päästyä tilanteen todellisuus ehkä iskikin siinä kiireessä tajuntaani, vaikken suostunut sitä heti myöntämään. Jalkaisin pimeässä kissan etsiminen alueelta, josta ei vielä oltu rajattu tarkkaa aluetta oli suunnilleen yhtä vaikeaa ja hyödyllistä kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Silti kissan kuva kummitteli mielessäni enkä suostunut lähtemään yrittämättä auttaa. Jokaisen kadunkulman, pensaikon ja ryteikön jälkeen mietin kerta toisensa jälkeen, että vielä yksi mahdollinen paikka ja sitten kotiin. Ulkona oli kylmä mutta sitä ei edes huomannut ennen kun kuulin miten hampaani kalisivat yhteen ja käsiä kirveli kun pakkanen puri niitä kirpeästi. 

Yhdessä pensaikossa näin vilahduksen eläimestä ja sydämeni nousi lähes kirjaimellisesti kurkkuun. Kun pääsin lähemmäs tajusin sen vain olleen rusakko, jonka silmät välähtivät taskulampun valossa. Ei jälkeäkään kissasta. Jätin kuivanappuloita useampaan paikkaan ja toivoin että kissa löytäisi ne ennen muita eläimiä. Märkäruoka olisi luultavasti jäätynyt maahan ennen kuin mikään eläin olisi löytänyt sen luokse joten toivoin vain kuivanappuloiden riittävän ja päätyvän oikeisiin suihin.

Se on varmaan vaan jonkun ulkokissa, kyllä se kotiin osaa, yritti isä lohduttaa autossa mutta siitä olo tuli vain kurjemmaksi. "Kyllä kissa yksin ulkona luonnossa pärjää vaikka kuinka kauan" on ehkä yksi tyypillisimmistä ja samalla vastenmielisimmistä lauseista joita olen kuullut. Vapaasti liikkuvia ulkokissoja on niin paljon täällä pääkaupunkiseudulla, että niistä on mahdotonta tietää ovatko nämä niitä "kotiin osaavia" yksilöitä vai kenties karanneita tai ikävimmässä tapauksessa hylättyjä. En ota kantaa siihen mikä yllämainitun kissan tilanne oli, sillä huhupuheita kulkee netissä kaikenlaisia, mutta keskustelun perusteella huoli kissasta oli kova ja katsottiin etsijöille sekä avun tarjoajille olevan tarvetta. 



Nala karkasi kerran. Oli kesä 2016 ja keittiön tuuletusikkuna oli jäänyt äidiltäni auki - se oli raollaan ehkä pari senttiä mutta tarpeeksi auki kumminkin että pieni kissa siitä mahtui. Onneksi pudotus maatasolta ei ollut korkea eikä Nala kerinnyt kauas ennenkun tuli sattumalta läheisellä hiekkatiellä äitiäni vastaan, mutta se säikähdys joka hiipi tajuntaani vasta sen jälkeen kun Nala lyhyeltä reissultaan oli palannut ei unohdu koskaan. En ikinä olisi antanut tapahtunutta anteeksi mikäli jotain olisi sattunut, mutta tiedän muutaman vastaavanlaisen tapauksen jossa kissa on päässyt karkaamaan ja loppu ei ole ollut yhtä onnekas. Vahingosta on paha syyttää ketään. 

En rupea nyt tässä luettelemaan ulkona vapaasti ja valvomatta liikkuvien kissojen kohtaamia vaaroja sekä niistä aiheutuvia ongelmia - netti on pullollaan informaatiota asiasta tietämättömille ja jatkuvasti mm. Hesy sekä muut eläinsuojeluyhdistykset pyrkivät lisäämään asiasta tietoutta ihmisille. 

Tänä aamuna sain helpottavia uutisia yhdeltä ryhmässä olleista henkilöistä, joka oli vahvasti etsinnöissä mukana. Kyseinen kissa oli otettu lähialueella asuvien auttajien toimesta kiinni ja viety löytöeläintaloon lämpöiseen. Nyt ei voi kuin toivoa parempaa onnea sille tielle, minne kyseinen kissa päätyykin. 

Asia jäi painamaan minua tämän jälkeenkin vaikka juuri tällä tapauksella onnellinen loppu olikin, siksi halusin asiasta kirjoittaa. Tuntuu että varsinkin nyt on vastaavanlaisia ilmoituksia näkynyt ulkokissoista tavallista useammin, mikä tuntuu hyvin raskauttavalta. 

Sä et voi kaikkia maailman kissoja pelastaa, sanoi isä minulle kun purskahdin eilen illalla itkuun istuessani autoon takaisin pakkasilmasta. En tietenkään voi, mutta ainahan sitä voi yrittää, eikö? 

Eläinblogia kirjoittaneena voin kuitenkin iloisena todeta, että maailmassa on uskomattomia ihmisiä joilla riittää rakkautta eläimille sellainen määrä jota en tässä pysty kuvittelemaankaan saati sanoin kuvailemaan. Yksi henkilö kommentoi loistavasti edellisen postauksen kommenttikenttään näin:

"ilo on seurata eläinblogeja kun omistajan rakkauden omaa lemmikkii kohtaan tuntee näin tietokoneen välitykselläkin."

Itse en olisi voinut asiaa paremmin sanoa. On ollut suuri ilo seurata myös muita eläinpainotteisia blogeja ja nähdä se rakkaus ja arvostus näiden eläimiä kohtaan. 

Kiitos, että juuri sinä pidät lemmikistäsi huolta ❤

perjantai 12. tammikuuta 2018

Aika juhlallisuuksille

Elämä on yhtä juhlaa, ainakin tavallaan. Meni joulu, sitten uusivuosi ja nyt on taas aika lahjoa pieni kissaeläin pyörryksiin sillä tasan kaksi vuotta sitten Nala kotiutui ilostuttamaan ja rikastuttamaan meidän arkea. Tuntuu että kahdessa vuodessa on tapahtunut paljonkin asioita ja sitten tavallaan ei mitään, melko ristiriitaisia fiiliksiä siis ajankulusta! 



Ja vaikka aihetta on juhlaan, niin ollaan otettu aika rauhallisesti - niin joulu, uusivuosi kuin nyt nämäkin bileet! Nala toi juhlien kunniaksi sänkyyn joululahjoista yhden, uuden lempparilelunsa ja herätti samalla ihmiset suoraan juhlatunnelmiin :D 




Alussa en olisi uskonut että Nalasta tulisi sellaista kissaa mikä se tänä päivänä on. Kaikki alun vaikeudet ja harmitukset on kuitattu nyt sillä, kun isänikään (joka on koiraihminen henkeen ja vereen) ei enää kutsu Nalaa nähdessään sitä "toivottoman araksi ja epäsosiaaliseksi" vaan "ihanaksi ja ystävälliseksi". Tuntuu hyvältä, että nyt Nalaa ymmärtää useampi ihminen eikä sitä enää tarvitse puolustella tai sen luonnetta selitellä. Siitä on tullut sun kanssa paljon reippaampi, on muiden suusta kuultuna on myös isoin kiitos mitä voin Nalan kanssa ikinä saada. 

Vastapalvelukseksi Nala on opettanut muille ihmisille paljon kissoista ja näyttänyt sellaisia puolia, joita kissoista mitään tietämättömät eivät olisi osanneet kuvitellakaan niiden omaavan. Se, että Nala on voinut omalta osaltaan nostattaa kissojen arvostusta jonkun silmissä, on parasta mitä voinkaan itse tähän hätään keksiä. 

Nyt tuli melko syvällisempää asiaa mutta varmasti lukijat ymmärrätte ja osaatte asiaan samaistuakin:D Kaksi vuotta on kuitenkin vielä niin vähän, ettei tulevasta vielä osaa sanoa. Toivottavasti vuosipäiviä tulee vielä useita ja suunta jatkuu samanlaisena yhä edelleen! 

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Se virallisempi toivotus

Joulu on kerran vuodessa vaan joten tultiin vain sanomaan että muistakaa rentoutua ja syödä sekä voida hyvin! Mekin hiljennytään joulurauhan viettoon, joten katsellaan tarkempia kuulumisia seuraavassa postauksessa. 

Ja vaikkei kuvattavan ilme nyt varsinaisesti riemukkaalta tai joulumieliseltä näytäkään niin kyllä sekin on salaa tyytyväinen, kun jouluruokaherkuttelu aloitettiin jo näin heti aamusta. 




Toivottaa meidän sekalainen ryhmärämä :) 

lauantai 23. joulukuuta 2017

Yhden yön odotus


Näin vakavin ilmein me odotellaan joulupukkia. Kaikkein jännittävin asia oli kuitenkin joulukuusen sisälle tuominen, mikä aiheutti Nalassa ristiriitaisia tunteita. Mieli teki hypätä puuhun saman tien, mutta kieltojen jälkeen jäljelle jäi vain tappava tuijotus. Kuusta ei olla vielä koristeltu, katsotaan mitä mieltä Nala siitä sitten on.

Nala on myös saanut harmikseen huomata, että kaikki kiva kielletään kissoilta ilmeisesti joulun alla. Toivottavasti aattona asiat olisivat toisella tavalla. 

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Meillä kävi tonttu

Ilmeisesti tutkiakseen ollaanko täällä oltu kiltisti. Niin vähän matkaa jouluun enää joten nyt pitää olla tarkkana. 


Tontulla taisi ollakin niin kiire, että jätti vielä jälkeensä lakkinsa todistusaineistoksi. Tästähän Nala innostui ja omi sen kynsiinsä välittömästi. Lakki on nykyisellään ottanut vähän osumaa leikkien tiimellyksessä, mutta kyllä täältä silti kiltti kissa löytyy. Niin ja omistaja tietenkin, viikon verran ainakin vielä pitäisi jaksaa. 

tiistai 12. joulukuuta 2017

Salainen joulukissa 2017

Tänä vuonna osallistuttiin ensimmäistä kertaa Joulukissa- tempaukseen ja mukavaa olikin miettiä omaan pakettiin lahjoja lähetettäväksi. Kiitokset myös Tassulinnan emännälle kivan jouluisan aktiviteetin järjestämisestä! 

Mieluummin myöhään kuin ei milloinkaan, niinhän se sanonta menee, sillä tasan viikko sitten hain meidän paketin postista, mutta en millään ole kerinnyt tietokoneen ääreen ennen kuin vasta  nyt. 


Monta pakettia naruineen herättivät Nalan päiväunilta, narujen repiminen taisi olla kivointa koko jutussa :D



Saadut lahjat ja uteliaan kissan takapuoli.

Monta pientä nimikoitua pakettia laatikosta löytyikin unohtamatta suloista joulukorttia. Omistajalle tuli ihania kissamaisen jouluisia servettejä, suklaata sekä kuvassa suklaarasian päällä oleva kissa"patsas", jota ensin omistaja veikkasi ensin paperipainoksi, mutta tarkemman tarkastelun jälkeen oletettiin sen olevan teline sormuksille tai muille ripustettaville pienille koruille. Aivan ihana joka tapauksessa ja pääsikin heti meille osaksi sisustusta! 


Lempparileluksi pääsi joulupukki :D 

Leluista ylivoimaisin Nalan mielestä oli joulupukki, jota saattoi tämän lakin tupsusta kurmuuttaa pitkin asuntoa (ilo oli isoimmillaan varsinkin kun omistaja laittoi tämän sisälle kissanminttua) ja siinä hommassa matotkin menivät ryttyyn. Myös pallo oli kiva, samaten kuin pienempi rapiseva lelu, joka hukkui hetkeksi mutta löytyi vähän myöhemmin henkilökunnan patjan alta sängystä. Nalalle herkut olivat aluksi kummastus, mutta niitä on nyt naposteltu oikein hyvällä ruokahalulla silloin kun niitä vain on tarjolla. 

Gerbiilitkin saivat joululahjan, sillä niiden omasta paketista paljastui kuivattuja jauhomatoja jotka ovatkin meillä neitien herkkua. 


Asiaan kuului myös paketin tarkka tutkiminen. 

Pakettien avaaminen oli Nalasta niin jännää ettei se ihan ollut varma miten päin olla kun sai niin paljon uusia juttuja tutkittavaksi. Tästä seurasi lopulta myös pakettilaatikon viereen väsähtäminen. 

 Lahjanarujen kanssa meillä vähän tuli erimielisyyksiä, Nala kun olisi niitä halunnut nakerrella mutta ihmiset olivat tyhmiä kun eivät niin antaneet tehdä.  


Me kiitetään hurjasti Miukumaan porukkaa ihanasta joululahjasta ja yllätyksestä! Käy myös lukemassa Ivanin ja Anyan blogista mitä me lähetettiin sinne joululahjaksi :)   



lauantai 2. joulukuuta 2017

Nyt jo joulukuu

Meillä herättiin joulukuuhun iloisella yllärillä kun maa oli pitkästä aikaa valkoinen (ja tänä aamuna toiseen samanlaiseen kun lumi olikin pysynyt maassa ja sitä satoi lisää). Hyvä niin, täällä ollaankin kyllästytty ainaisiin vesisateisiin ja kuraiseen pimeyteen. 



Tosin on tässä muitakin hyviä puolia, sillä vihdoinkin ollaan päästy siihen vuodenaikaan jossa jo lokakuussa paikoilleen laitetut joulukoristeet eivät enää herätä muissa hymähdyksiä vaan nyt näkyy jo muuallakin joulukoristeita siellä sun täällä.

Tuosta kissakalenteristakin on avattu asiaankuuluvasti kaksi luukkua, jotka ovat saaneet ristiriitaisen vastaanoton. Nala ei oikein ole osannut päättää ovatko herkut hyviä syötäväksi asti vai kelpaavatko ne vain piilotettaviksi mattojen alle ja puoliksi pureskeltuina sohvatyynyjen väliin. Kovat namit eivät yleensäkään ole herättäneet varsinaista innostusta Nalassa, mutta ykkösluukusta tulleita kanapaloja neiti jopa jaksoi pureskella. 





Tein myös ostoksia Zooplussalla ja suurin osa eläinten joululahjoista matkustikin ajoissa meille. Muut tuotteet kätkettiin visusti piiloon, mutta yksi ostos otettiin heti käyttöön omasta uteliaisuudestani johtuen. Kuvissa näkyvä pahvinen kapistus onkin toiminut nyt sekä raapimisalustana että lepopaikkana, joka onkin valikoitunut parhaimmaksi nukkumispaikaksi Nalan mielestä tällä hetkellä. Nala muistaa myös kantaa jonkun omista leluistaan pitämään paikkaa alustalle silloin kun se ei ole neidillä itsellä käytössä. Kissan logiikka on pettämätön, se muistettakoon aina.

Muuta meille ei nyt oikein kuulukaan, paitsi kiirettä, vapaata ja jotain siltä väliltä. Sopivasti kaikkea meneillään siis joulua odotellessa.