perjantai 6. huhtikuuta 2018

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa. 


Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.  

Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän seinien ulkopuolelle. Vänttiset valikoituivat meille vahingo(i)sta viisastuneena - parempi oli ostaa paljon kehutut ja ylistetyt valjaat ja samalla tukea kotimaista työtä. 

Hyvin ovat nämä meitä palvelleetkin - Vänttiset ovat pehmeät ja kevyet ja helppo pukea kissan päälle ja näissä on vain yksi lukko- osa, joka on äärimmäisen jämäkän ja näin ollen turvallisen tuntuinen kun kissaa vie ulos. Nalalle hankitut S- koon valjaat ovat olleet juuri passelin kokoiset, mitä nyt rintaremmiä sai hieman kiristellä jotta valjaat varmasti pysyisivät neidin päällä tukevasti. 

Sovitusta, malli ei olisi jaksanut millään olla paikoillaan.

Ja siitä ulkoilusta! Ennenkin olen Nalaa tästä ylistänyt ja ylistänpä taas uudelleen - ulkoilureissujen tuoma rohkeus on vain lisääntynyt kerta kerralla enemmän ja enemmän. Kaikista eniten tämä yllätti kun Nala ei hätkähtänyt ohitsekulkevia naapureita tai säpsähtänyt silloinkaan kun lunta tuli vähän matkan päässä katolta jymisten alas maahan. Jotkut asiat jännittävät tai pelottavatkin enemmän kuin toiset, mutta ainakaan ulkoilu ei kuulu enää kaikista pahimpien jännitysaiheiden listalle. Toista se vain oli melkein vuosi sitten.





maanantai 2. huhtikuuta 2018

Pääsiäiskoristeiden riemua

Pakko kertoa niistä tipuista, joita katosi mystisesti kolme kappaletta heti koristeiden laiton jälkeen, mikä herätti henkilökunnassa tunteita huvittuneisuuden ja ärtymyksen välillä. Pääosin kuitenkin enimmäkseen niitä ensimmäisiä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tipuja rupesi löytymään sieltä sun täältä eikä jälki tosiaan ollut kaunista ihmisten keräillessä jäännöksiä pois lattialta. Viimeinen tipu löytyi pian muiden jälkeen, allaolevassa asennossa kaikkensa antaneena ja ulkoasultaan hieman tuunatussa muodossa. Vaikea arvata kuka on ollut asialla. 


Jaa tipuja vai? En oo nähnyt yhtään, ootko sä?
Päästyään metsästyksen makuun Nala ei malttanut jättää loppujakaan tipuja rauhaan, joten tänä vuonna houkuttelevat koristeet piti kerätä aikaisin turvaan saalistajan kynsistä. Ensi vuonna voi sitten ottaa saman homman alusta ja ehkä silloin koristeillekin on keksitty sellainen paikka, minne eräs pitkäkyntinen ei helpolla pääse. 

Yhteenkään koristeeseen en oo koskenut. En yhteenkään. Nih. 


lauantai 31. maaliskuuta 2018

Kevät tulee

Tänään ollaan iloittu auringosta ja vapaapäivistä, suklaasta ja päiväunista ja uudestaan suklaasta. Pääsiäisen kunniaksi tietenkin, ja se jos jokin on kevään merkki se. 


Katse kohti kesää, huomioikaa nurin läimäisty tipu.


Myös gerbiilitkin ovat kevättunnelmissa. Mokomat menivät ja ehtivät jo helmikuussa täyttää sen vuoden verran ja täällä vain ihmetellään ajan kulua. Tyttöjen käsittelyssäkin on tapahtunut paljon muutoksia sitten viime kerran kun niistä on blogin puolella kirjoitettu - käsitteleminen siis onnistuu paljon paremmin kuin ennen. Vielä ehkä Kikoa ei uskalla varsinkaan pienimmille lapsille käsiteltäväksi antaa, niin mielellään se vieläkin käyttelisi hampaitaan käsiteltäessä. Vila puolestaan on tullut paljon rohkeammaksi ja uteliaammaksi kuin mitä se on ollut, mikä on todella iloinen juttu.

Muuten viikonloppu jatkuukin samanlaisena kuin tähänkin asti, keväästä nauttien.

Oikein ihanaa ja iloista pääsiäistä

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Tipuja!

Meille kotiutui tänään tipuja. Ei oikeita sentään, vaikka enemmän Nala varmasti niistä olisi ollut kiinnostunut, mutta melkein oikeita pääsiäistipuja kumminkin. Sen verran Nala kuitenkin näitä ehti jo tutkia, että koristeasetelmaan laitetut tiput olivat jo kadonneet ja pakettiin jääneitä ahdisteltiin jo kovaa kyytiä heti kun selkänsä kerkesi kääntää. 

Loppuaika ennen varsinaista pääsiäistä käytetään niiden kadonneiden yksilöiden paikantamiseen, sillä olisi ihan mukava tietää mihin ne ovat päätyneet ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Yksi löytyi jo sängyn alta, joten loput luultavasti on helppo paikantaa jostakin lähistöltä. 


Ei syötävää mutta ihan kelpo saalis kumminkin.

Miten teillä on valmistauduttu tulevaan pääsiäiseen? 

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Koppatorkkuja

Kissa kyllä tietää missä on paras paikka, sanotaan. Se paras paikka ei välttämättä ole mikään loogisin mutta sanontaa on uskottava - kissa kyllä tietää. 

Meiltä on jäänyt edelliseltä reissukerralta kantokoppa eteiseen lojumaan. Yleensä sitä pidetään häkkivarastossa tallessa - niin harvoin sitä tulee käytettyä mutta nyt se on ollut eteisessä oikeastaan vain tiellä odottamassa seuraavaa reissua, sillä allekirjoittanut epäilee ettei saa aikaiseksi vietyä koppaa takaisin varastoon ennen seuraavaa käyttökertaa. Ja toisaalta tässä vaiheessa moista olisi turha ylipäätänsä tehdäkään sillä Nala on jo kopan ottanut itselleen hyötykäyttöön. 



Parhaat unet nimittäin saa nykyään otettua kantokopassa, siellä kun saa rauhassa nukkua piilossa talon ihmisotuksilta silloin kun yhtään ei huvittaisi sosialisoida. 



tiistai 6. maaliskuuta 2018

Devoted, yhteistyössä Faunatar

Nalalla on ollut aina hieman kieroutunut suhde ruokaan, jos sen niin voisi pehmeästi muotoilla. Joku saattaa muistaakin miten Neiti Nirsoudesta on ehkä useampaan otteeseen tullut valitettua ja lopulta vaiettua, sillä on vain karu fakta ettei siitä oikein meinaa päästä eroon. Ongelma on aina ollut läsnä märkäruokien kanssa, mutta kun Nala rupesi irvistelemään kuivanappuloilleenkin oli allekirjoittanut ihminen repiä pelihousunsa. (Ei kirjaimellisesti kuitenkaan). 

Siksipä olikin hauskaa kun saimme Faunattarelta postia ja sieltä paljastui pari Devoted- pussia, joita malttamattomana halusin lähteä testailemaan osana Nalan ruokavaliota. Enemmän kyseisestä merkistä pääset halutessasi lukemaan Faunattaren tai Devotedin omilta sivuilta. 


Devotedin pussit saivat itseltäni pelkkiä pluspisteitä jo pelkästään sen puolesta miten näppärästi pussit saa uudelleensuljettua. Kaikissa kuivanappulapusseissa ei tämäkään ominaisuus ole lyhyesti selitettynä itsestäänselvyys tai sitten pussin avaajassa on ollut jotain vikaa - mene ja tiedä. 

Myös pussin sisältö sai hyväksyviä äännähdyksiä aikaan ihmisten keskuudessa. Vaikkeivat nappulat niin kovia olekaan että niistä hampaille jotain hyötyä olisi on ihan hyvä, että Nalalla on jotain tekemistä niiden kanssa askarrellessaan.  

Ja miten sitten Nala otti nappulat vastaan? Nalamaisella tavalla tietenkin. Kaikki uusi pitää kissamaiseen tapaan tutkia ja tarkastella, mutta sitten kun olisi ruoka- aika on kivempi mieluummin lätkiä uusia juttuja tassulla tai tuijottaa vain epäluuloisesti kupin sisältöä. Sitten ihmisellä välähti ja hyvä että välähtikin, niin saatiin aktiviteettia molemmat. 


Mikäpä nimittäin virkistäisi ruokahalua paremmin kuin vanha kunnon saalistus? Nalalla ainakin riitti tekemistä nappuloita vaaniessaan ja siitähän riemu vasta repesi kun saalis keksikin kiivetä puuhun pakoon villiä petoa. 

Mumsmumsmums...

Hämmennyksen hetki kun ruokaa ei ollut lisää.

Ja mikä on mielipide Devotedin nappuloista kaiken tämän jälkeen? Ihan hyvä, voisi sanoa. Niin kauaa ei nappuloita ole tässä talossa vielä ehditty mussuttaa, että eroa huomaisi entiseen, mutta vaihtelua uusi ruoka on tarjonnut sen verran että nyt maistuvat nappulatkin jälleen paremmin - myös kupista asiaankuuluvasti nautiskeltuna. 


lauantai 24. helmikuuta 2018

Villi lauantai

Pistettiin elämä ranttaliksi tänään. Tai niin me voidaan ainakin muille uskotella. Kuvat kertovat yleensä kaiken, vähintäänkin sen totuuden. Tältä näyttää siis oikeasti meidän railakas lauantai:


Ainakin kuvaamisen kohteeksi jääneen uhrin suunnalta kuului semmoinen tuhina ja kurina sikeän unen keskeltä, että ilmeisesti löhölauantai ihmisotuksen kainalossa olikin ihan hyvä juttu. 

Muistakaa viettää tekin mahdollisuuksien rajoissa yhtä riehakasta aikaa nyt viikonloppuna (ja miksei arkenakin), se virkistää!