Moni on kysynyt miksi olen halunnut pitää hamstereita lemmikkeinä, kun ne ovat niin lyhytikäisiä. Itse mietin samaa joutuessani luopumaan ihan ensimmäisestä lemmikistäni, syyrialaishamsteri Fantasta viime vuonna. Eläimestä luopuminen lopullisesti on päätöksenä jotain sanoinkuvailemattoman vaikeaa, oli kyse sitten ihan pienestä jyrsijästä tai isommasta koirasta. Omistajalleen omat lemmikit ovat (toivottavasti) arvokkaita aina. On totta, että hamsterit eivät ole seurankipeitä eivätkä ne juuri edes kaipaa ihmiskontaktia, mutta tunnearvo silti omasta lemmikistä on suuri.
Dastin saapuessa meille uuteen kotiin tiedostin, ettei se tulisi olemaan meillä kovinkaan kauaa lyhytikäisyydestään johtuen. Odotin silti, että se pysyisi luonamme kuitenkin vuoden tai kaksi, mutta se jaksoi viipyä meillä vain kuukausia, melkein sen vuoden, ennenkuin jostain syystä sen kunto romahti ja siitä tuli apaattinen sekä selkeästi hyvin hyvin kipeä. Yhteisymmärryksessä eläinlääkärin kanssa päätin, että turhaa olisi lähteä kiusaamaan pientä eläintä lisätutkimuksilla, joten 8.11. sammuivat pienen silmät viimeistä kertaa.
Keskiviikko oli myös tärkeä muistutus siitä miten rakkaita lemmikkeinä ovat nuo pienetkin. Kovasti kaipaamaan pikkuista jäi meistä jokainen, ja toivomme että pienellä on nyt hyvä olla.
Dastin saapuessa meille uuteen kotiin tiedostin, ettei se tulisi olemaan meillä kovinkaan kauaa lyhytikäisyydestään johtuen. Odotin silti, että se pysyisi luonamme kuitenkin vuoden tai kaksi, mutta se jaksoi viipyä meillä vain kuukausia, melkein sen vuoden, ennenkuin jostain syystä sen kunto romahti ja siitä tuli apaattinen sekä selkeästi hyvin hyvin kipeä. Yhteisymmärryksessä eläinlääkärin kanssa päätin, että turhaa olisi lähteä kiusaamaan pientä eläintä lisätutkimuksilla, joten 8.11. sammuivat pienen silmät viimeistä kertaa.
Keskiviikko oli myös tärkeä muistutus siitä miten rakkaita lemmikkeinä ovat nuo pienetkin. Kovasti kaipaamaan pikkuista jäi meistä jokainen, ja toivomme että pienellä on nyt hyvä olla.
Voimia suruun! On ihan OK ikävöidä myös jyrsijöitä; minullakin on ollut hamsteri ja gerbiileitä ja itkenyt olen niidenkin lähdettyä - emäntä
VastaaPoistaKiitos! Kyllä se lähdönhetki pistää mielen alas, vaikka kyse olisikin noista pienistä. :/
PoistaVoi hamsua. <3 Otan osaa. :(
VastaaPoistaKiitos 💜 ! Elämä jatkuu vaikka haikeaa onkin.
PoistaPerheenjäsen on aina perheenjäsen koostaan riippumatta.
VastaaPoistaVirtuaalivoimahali ♥
Juuri näinhän se on! Helpottaa ainakin ajatella että ollaan huolehdittu pienestä hyvin loppuun asti:) iso kiitos 💜
PoistaVoi pikkuista <3 Mun mielestä kaikki eläimet ovat tärkeitä ja niitä saa surea, olivat ne sitten isoja tai pieniä :)
VastaaPoistaNämä on niitä harmillisimpia juttuja mitä eläimen omistamisessa tulee eteen. Kyllä se on minunkin mielestäni juuri noin! Itse olen itkenyt paljon pienempänä myös akvaariokalojen perään, niin tärkeitä ne vuosia sitten olivat :)
PoistaIhanat persoonat tulevat erinäköisissä ja kokoisissa pakeitessa ♥
VastaaPoistaOsaanottoni suruusi, ei rakkaus ja välittäminen ole koosta riippuvaista.
Ihanasti sanottu! Niinhän se on:)
PoistaRakkautta kuten suruakin voi olla monenlaista ja meillä se on muuttunut haikeudeksi. 💜
Osanotot. ♥ Kyllähän niihin pakostakin kiintyy, vaikka kuinka henkisesti valmistautuisi lyhyeen elinikään. Eikä sitä surematta tarvitse ollakaan. :)
VastaaPoistaKiitos! 💜 Niinhän niihin vain kiintyy kun elämässä ovat, vaikkeivat siitä käsittelystä tai muusta erikoisemmin välitäkään. :)
Poista