Siirry pääsisältöön

Paistattelua parvekkeella

Juuri kun pääsin valittelemaan auringonpuutteesta, niin Suomen kesä yllätti ja pukkasi tänne meillekin päin helteet. Se oli niin kiva juttu, että mentiin ihmettelemään sitä Nalan kanssa paraatipaikalle - minnekäs muuallekaan kuin parvekkeelle. Kuumuus vei lopulta voiton meistä molemmista niin, ettei voitu muuta kuin paistatella ihanan lämpimässä ilta- auringossa. Nala valloitti itselleen heti parhaimman paikan ihmisotuksien nenän edestä ja oli suorastaan niin röyhkeän tyytyväinen itseensä, että ihan pörisi.

Tällä(kään) kertaa ei unohdettu pitää silmällä tarkasti lenkkeilijöitä sekä ohiajavia pyöräilijöitä, Nala päästeli muutamia varoitusmurahtelujakin kun tuntemattomia ihmisiä meni miten sattui alapuolelta ohitse. Piiloon ei kuitenkaan neiti viitsinyt lähteä, sen verran mukavan paikan se oli itselleen asetellut ettei sen mielikuvitus pelottavista ihmisistä lähtenyt liiaksi laukalle ja ihan hyvä niin. Oli kiva nähdä, miten tyttö uskalsi parvekkeella rentoutua ihan kunnolla lähes torkkumispisteeseen asti. Aikaisemmin kun koko paikka on ollut melkoinen uhkavyöhyke, jonne Nala olisi uskaltautunut astumaan vain villeimmissä unelmissaan. En minä sitä turhaan rohkeaksi kehu, vaikka muuta välillä sen luonteesta saattaisi kuvitellakin!


Aurinkohurmoksessa, se lämpö kun on niin kiva juttu. 



Tuuli toi hyviä tuoksuja, tiedä sitten mistä

Kun oli aika sitten mennä sisälle, tuli siitä pieniä erimielisyyksiä. Nalan mielestä oli törkeyden huippu vaatia sitä mukaan kesken kaiken kivan, ja se osoitti sen vahvasti mieltään osoittamalla. Tehtiin siis kompromissi ja jäätiin ulos vielä hetkeksi. Vesikuppi meillä oli lämmön takia mukana siltä varalta, että jano sattuisi pienen yllättämään. Kerkesi tyttö vedenpintaan pari kertaa nenäänsä dippailla ja sitä tassullaan lätkiä, muttei malttanut juoda kunnolla kuin vasta sisällä. Sen verran ihmeellisiä ovat nämä parvekereissut ettei nesteytystä ehdi edes harkita. 

Jaa no mee vaan sä sisälle, jos haluat, mä jään TÄNNE.

Voitais jäädä tänne itseasiassa vaikka loppupäiväks, eikös se oiskin kivaa?

Vaikka tää onkin kivaa niin mä pidän silti silmät auki villipetojen varalta haukotellessakin, katos näin!

Kommentit

  1. Ihana Nala ♥ Kivoja kuvia oot saanut Nalasta ☺ Ihanaa kun vihdoin paistaa aurinko, ja on lämmintä!

    http://tahtienloistetta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Joo kyllä tää tämmönen puoli kesästä meille kelpaa! 😄

      Poista
  2. Onpa kyllä tosi mukavan näköinen lekottelupaikka! :) Ei ihme, jos mieluummin pelottelee ohikulkijat pois kun lähtisi paikalta itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikäs toisen on lekotella kun on lämpöö ja pehmeetä!😄 sepä siinä onkin, kutsumattomat vieraat vaan veks ja kaikki on hyvin taas:D

      Poista
  3. Aivan ihania kuvia, ja kohdekin on niin kaunis! :) Täälläkin parveke on kissoista kiinnostava mutta ainakin Kassiselle usein turhan jännittävä paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kehuista 💖 ! Kyl se partsi jännittävä itse kullekin näköjään osaa olla, ihme juttu!

      Poista
  4. Erinomainen paikka paistatella päivää ja toimia huippumallina!

    VastaaPoista
  5. Ihania kuvia 😊 Meilläpäin ei vielä ole saatu nauttia auringosta, sääti lämmöstä... Toisinaan iskee kateus kun katselee muiden parveke-ulkoilukuvia. Valjaiden kanssa tappelu on välillä aika turhauttavaa 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi! Toivottavasti vielä joku päivä helteet yllättäisi sielläkin! Mä niin tiedän mitä miltä toi turhautuminen tuntuu, ei meilläkään arvosteta oikein niitä valjaita aina. :D

      Poista
  6. Ihana parveke teillä! Kelpaa kisun paistatella päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :D Kyllä tuo tuolla viihtyisi vaikka tulisi räntää taivaan täydeltä, jotenkin koko paikka on lumonnut koko eläimen aivan täysin:D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: