Paistattelua parvekkeella

Juuri kun pääsin valittelemaan auringonpuutteesta, niin Suomen kesä yllätti ja pukkasi tänne meillekin päin helteet. Se oli niin kiva juttu, että mentiin ihmettelemään sitä Nalan kanssa paraatipaikalle - minnekäs muuallekaan kuin parvekkeelle. Kuumuus vei lopulta voiton meistä molemmista niin, ettei voitu muuta kuin paistatella ihanan lämpimässä ilta- auringossa. Nala valloitti itselleen heti parhaimman paikan ihmisotuksien nenän edestä ja oli suorastaan niin röyhkeän tyytyväinen itseensä, että ihan pörisi.

Tällä(kään) kertaa ei unohdettu pitää silmällä tarkasti lenkkeilijöitä sekä ohiajavia pyöräilijöitä, Nala päästeli muutamia varoitusmurahtelujakin kun tuntemattomia ihmisiä meni miten sattui alapuolelta ohitse. Piiloon ei kuitenkaan neiti viitsinyt lähteä, sen verran mukavan paikan se oli itselleen asetellut ettei sen mielikuvitus pelottavista ihmisistä lähtenyt liiaksi laukalle ja ihan hyvä niin. Oli kiva nähdä, miten tyttö uskalsi parvekkeella rentoutua ihan kunnolla lähes torkkumispisteeseen asti. Aikaisemmin kun koko paikka on ollut melkoinen uhkavyöhyke, jonne Nala olisi uskaltautunut astumaan vain villeimmissä unelmissaan. En minä sitä turhaan rohkeaksi kehu, vaikka muuta välillä sen luonteesta saattaisi kuvitellakin!

Aurinkohurmoksessa, se lämpö kun on niin kiva juttu. 

Tuuli toi hyviä tuoksuja, tiedä sitten mistä

Kun oli aika sitten mennä sisälle, tuli siitä pieniä erimielisyyksiä. Nalan mielestä oli törkeyden huippu vaatia sitä mukaan kesken kaiken kivan, ja se osoitti sen vahvasti mieltään osoittamalla. Tehtiin siis kompromissi ja jäätiin ulos vielä hetkeksi. Vesikuppi meillä oli lämmön takia mukana siltä varalta, että jano sattuisi pienen yllättämään. Kerkesi tyttö vedenpintaan pari kertaa nenäänsä dippailla ja sitä tassullaan lätkiä, muttei malttanut juoda kunnolla kuin vasta sisällä. Sen verran ihmeellisiä ovat nämä parvekereissut ettei nesteytystä ehdi edes harkita. 

Jaa no mee vaan sä sisälle, jos haluat, mä jään TÄNNE.

Voitais jäädä tänne itseasiassa vaikka loppupäiväks, eikös se oiskin kivaa?

Vaikka tää onkin kivaa niin mä pidän silti silmät auki villipetojen varalta haukotellessakin, katos näin!