Halvat on huvit

Yhden käden sormilla voi laskea ne kerrat, jolloin Nalalle olen uutena ostanut leluja. Niiden saldoon kuuluu pari huiskalelua, joista yhden Nala teurasti säälimättä jo ensimmäisellä leikkikerralla lähes käyttökelvottomaksi ja sitten pari kissanminttua sisältävää hiirilelua, joihin Nalan kiinnostus vaihtelee mielialojen mukaan. Muuten loput Nalan lelut tulivat sen entisiltä omistajilta, ja nekin ovat vain jääneet nurkkiin lojumaan kissan innostuessa niitä aina välillä tassuillaan mätkimään ohikulkiessaan.

Jotakin aktivointikeinoksi oli kuitenkin pakko keksiä, sillä Nala pentuna kohdisti turhautumistaan ja energiaansa muunmuassa silloisen kämppikseni ruukkukasviin, mistä kämppäkaverini ei ymmärrettävistä syistä ollut kovin tyytyväinen:D Meillä auttoi ruoka-aikojen muuttaminen ja energian kohdistaminen leikkimiseen juuri ennen niitä aikoja, kun tuhmuuksien tekohetki lähestyi. Uskokaa tai älkää, mutta helposti oppi ennakoimaan sen, milloin kissa oli turhautuneena rupeamassa purkamaan energiaansa. Kun ehti kunnolla saada leikittäen kissanpennusta mehut pois, sai myös ruukkukasvi olla rauhassa. 

Yksi lukuisista hajonneista kivoista leluista:D

Kaikkein kivoimpia leluja ovat kuitenkin tietysti muut kuin kissoille tarkoitetut lelut. Pullonkorkit, pompulat, hiuspannnat,- sekä varsinkin pinnit ovat parhaita leikkikaluja. Ylipäätänsä siis kaikki semmoinen, joka on lattialle jäänyt lojumaan tai johon kissan ei kuuluisi koskea. Varsinkin vanhempieni luokse on turha ottaa Nalan omia leluja mukaan kun lähdetään siellä käymään, se paikka kun itsestään tuntuu olevan jonkinlainen uteliaiden kissojen oma Disneyland. Sieltä löytyy nimittäin vaikka mitä piiloa, koloa, portaita ja sänkyjen alta on myös kiva väijyä mitään aavistamattomia ihmisiä.

Nyt kuitenkin innostuin Zooplus- tilauksen yhteydessä tilaamaan kissanleluarmeijaamme lisäystä ja tilasin Nalalle jotakin uutta. Meillä tuo herätti useita tuntemuksia kissassa ensimmäiset päivät. Ensin puskettiin kehräten sen kanssa pitkin lattioita, ja heti seuraavaksi lelu sai turpiinsa kissalta. Kong Kickeroon käyttö on jäänyt meillä vähäiseksi nyt viimeaikoina, mutta voin silti suositella tuotetta kokeiluun muillekin lämpimästi. 

"Mitä tolla pitäis niinku tehdä?"

Hyvänä aktivointikeinona olen myöhemmin pitänyt naksutinta, jonka hankin vähän aikaa sitten. Alkuun naksuttimen ääni tuntui olevan Nalalle vähän liikaa ja se hieman aristeli uutta juttua epävarmana. Nyt ääni taikka naksuttimen käyttö ei ole ongelma, vaan harjoittelua sen kanssa jatketaan aina silloin tällöin lyhyitä jaksoja kerrallaan.

Löytyykö teiltä naksutinta käytöstä ja onko se apuvälineenä ollut hyödyllinen teillä esimerkiksi temppuja opettaessa?

Tähän loppuun on vielä pakko sanoa, että Nala näyttää ottaneen elämäntehtäväkseen kaljuuntumisen. Karvaa ja pölyä tuntuu olevan vähän kaikkialla, suussa, nenässä sekä silmissä ja sille ei tunnu näkyvän loppua vaikka kevätkin vaihtuu jo kesäksi. On kuin koko elikko olisi päättänyt kaljuuntua kerralla ja siltikin karvaa riittäisi muille jaettavaksi. Meillä käytössä on Tokmannilta ostettu karsta koirien puolelta ja se on ollut todella kätevä näin lyhytkarvaisenkin kissan turkinhoidossa. Nyt harjailtiin turkkia parvekkeella ja vain parilla vedolla karvaa lähti järkyttävästi. Ylläoleva kuva toimikoon todisteena. 

Sama homma siis jatkuu kuin aikaisemmin keväällä, jolloin harjaaminen aloitettiin. Silloinkin karvaa lähti valtava tuppo kyljestä ja kissa pörisi onnellisena siitä että joku vihdoin tajusi minkä kanssa se on itse joutunut elämään. Useammalla vedolla karvaa riitti jo reilun nyrkillisen verran ja tuijotin epäuskoisena vain kolmen kilon painoista rääpälettäni, joka heittäytyi maahan selälleen ja killitti minua suoraan silmiin kerjäten harjaamaan myös muualtakin.