Siirry pääsisältöön

Herkut ovat vakava asia

Ei kahta sanaa mikä on meillä maailman paras herkku. Cosman namit kun vievät voiton kaikista, ja se on aika paljon se. Fido esimerkiksi rupeaa kuolaamaan samantien kun tuttu purkki on näkyvissä ja on paikalla murto- osa sekuntiakin nopeammin jos laatikkoa missä Cosmat luuraavat avataan. 





Jopa Nala jonka asennoituminen lähes kaikkeen on en kyllä varmasti tee/kuuntele/syö valpastuu silminnähden herkkuhetkellä. 







Nala on myös omaksunut syö-äkkiä-tai-jää-ilman- mentaliteetin mikä tässä taloudessa vallitsee Fidon tulon myötä. Yleensä se vain on niin että kovin pitkäjänteistä ruokansa puolustajaa Nalasta ei saa ja ahneempi osapuoli vetää pidemmän korren. Jos nyt voittajaksi itseään  siis haluaa kutsua pelatessaan halpamaista peliä niin kuin Fido tekee - se jyrää päälle välittämättä pätkääkään siitä minkä päälle jyrää. Myös ihmistä kohtaan se on melko halpamainen ja hävytön, eikä allekirjoittaneella ole aavistustakaan mistä se sellaisia käytöstapoja on oppinut. 







 

Kommentit

  1. Cosmat on parhaita! Se purkin ääni on musiikkia korville! - Max ps. Kiva yhteiskuva teistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se! Ihan alkaa kehräyttämään ja kurisuttamaan kun äänen kuulee!

      Poista
  2. Fido on ilmeisesti vallannut tassunsijansa taloudessa. Söpö yhteiskuva teistä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on se kyllä. Vähän omalla, pässinpäisellä tavallaan :)

      Poista
  3. Vitsit miten naurattaa tuo alin kuva. :DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkuista ei tosiaankaan sovi vitsailla. T. Fido

      Poista
  4. Herkut on vakava asia! Mä pidän aina tassuilla kii palvelijasta, ettei se antaisi liikaa herkkuja äipälle ja tädeille. Mulle ei voi antaa liikaa.
    - Eppu -

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Paistattelua parvekkeella

Juuri kun pääsin valittelemaan auringonpuutteesta, niin Suomen kesä yllätti ja pukkasi tänne meillekin päin helteet. Se oli niin kiva juttu, että mentiin ihmettelemään sitä Nalan kanssa paraatipaikalle - minnekäs muuallekaan kuin parvekkeelle. Kuumuus vei lopulta voiton meistä molemmista niin, ettei voitu muuta kuin paistatella ihanan lämpimässä ilta- auringossa. Nala valloitti itselleen heti parhaimman paikan ihmisotuksien nenän edestä ja oli suorastaan niin röyhkeän tyytyväinen itseensä, että ihan pörisi. Tällä(kään) kertaa ei unohdettu pitää silmällä tarkasti lenkkeilijöitä sekä ohiajavia pyöräilijöitä, Nala päästeli muutamia varoitusmurahtelujakin kun tuntemattomia ihmisiä meni miten sattui alapuolelta ohitse. Piiloon ei kuitenkaan neiti viitsinyt lähteä, sen verran mukavan paikan se oli itselleen asetellut ettei sen mielikuvitus pelottavista ihmisistä lähtenyt liiaksi laukalle ja ihan hyvä niin. Oli kiva nähdä, miten tyttö uskalsi parvekkeella rentoutua ihan kunnolla lähes torkk