Herra Hepuli

Fido on asustellut meillä kolme kuukautta ja on kyllä tullut selväksi, että taloudessa asuu uusi jäsen. Pienen, sievän, hiljaisen ja omissa oloissaan viihtyvän Nalan jälkeen on ollut melkoinen hämmennyksen hetki totutella pentuun, josta on kasvanut melkoinen järkäle joka jatkaa vielä pitkään kasvamistaan. Fidon lempinimet ovat myös muuttuneet. Aikaisemmin se oli söpöliini ja kullannuppu - nykyään se on pelle, apina, porsas ja jotain muuta painokelvotonta - kaikella rakkaudella tietenkin. Herra Hepuli on kuitenkin eniten käytetty kutsumanimi näistä kaikista. 

Pienen sairaskierteensä jälkeen Fidon päässä taisi syttyä pieni lamppu ja se hoksata että uudessa kodissa voi tehdä vaikka mitä kivaa. Tasaisena jatkuneen riiviöintinsä lisäksi Fido osaa siis karata rappukäytävään ulko- ovesta sen auetessa jos ihminen ei ole tarkkana, repiä mattoja ja avata laatikoita kun tarpeeksi niiden kimpussa ähertää. Kaiken kukkuraksi Nalan kanssa on kiva pistää kolisten painiksi tai ihmisen ruokaa varastaa lautaselta. (Tätä Fido ei edes tee uteliaan varovaisesti, vaan kirjaimellisesti melkein sukelsi kerran naama edellä lautaselle kun ihmisen silmä vältti). Eräs ystäväni oli meillä käymässä ja puoli tuntia riitti hänelle sanoakseen ettei koskaan ole nähnyt yhtä ahnetta kissaa. 

Nala on pysytellyt pienenä, sievänä ja hiljaisena. Välillä sekin tuntuu aidosti ihmettelevän pennun touhuja - hullun hommaa tuommoinen touhu. Toisaalta kun ajattelee niin pennun elämäähän se on samalla parhaimmillaan olla juuri niin vilkas ja rasittava kuin vain huvittaa.