Juu, jotain uutta tapahtui itseasiassa viikko sitten. Nimittäin meille muutti kissanpentu. Hän on rodultaan ragdoll, iältään 14 viikkoa ja tottelee (silloin tällöin) nimeä Fido.
Ei mennyt kovin montaa päivää, ennen kuin kissat päätyivät nenätysten. Haistelu sujui rauhallisissa ja ystävällisissä merkeissä. Siitä eteenpäin se oli menoa, kai. Valitettavasti päivät ovat menneet aika sumussa, joten muistikuvat ovat aika hataria. Vasta nyt inhottava huolenpeikko rupeaa katoamaan harteilta. Täällä nimittäin kissat ovat nenätelleet monet kerrat, suostuneet makoilemaan ja nukkumaankin (hetken) vierekkäin ja harrastaneet yhdessä parvekkeella lintubongausta. Kuitenkin edelleen säpsymistä toisen äkkinäisiin liikkeisiin on, ja varsinkin iltaisin Nala pompottaa pentua ehdoin tahdoin. Alku näyttää kaksikon välillä leikiltä, mutta sen jälkeen Nala rupeaa tekemään pentua kohden äkkinäisiä syöksyjä häntä pörhistyneenä. Pentu sähisee / sihahtelee Nalalle takaisin ja painautuu pitkin lattiaa selälleen, mutta Nala saattaa jatkaa syöksyjään silti.
Täällä en ole tähän mennessä uskaltanut asiasta puhua että meille pentu on tulossa ihan siitä syystä että en ollenkaan osannut edes veikkailla etukäteen saati ensimmäisten päivien jälkeen miten kissojen yhteiselo lähtisi liikenteeseen. Pennun hajun haistaessaan Nala rupesi pitämään melko pahankuuloista mölinää siitäkin huolimatta että ei nähnyt pentua edes. Ensimmäisenä päivänä pennun tulon jälkeen Nala ei antanut koskeakaan itseensä ja murisi itsekseen korvat luimussa parvekkeella sijaitsevan kiipeilypuun korissa. Fido sen sijaan nautti ihmisten huomiosta päästyään perille. Tunnin kestävän automatkan itkeskelyn jälkeen pentu asettui taloksi niin kuin olisi asunut meillä aina. Ei tietoakaan sisarusten, äidin tai vanhan kodin tuttujen tuoksujen perään itkemisestä.
Kissojen erottaminen tapahtui niin että Fido pääsi pikkuyksiöönsä makkariin ja Nalalle käytössä oli koko loppuasunto. Ovi pysyi kiinni visusti, sillä Nalan ensireaktio uusiin hajuihin sai itsellenikin pienen paniikinpoikasen aikaiseksi. Varmasti myös Nala vaistosi sen. Fido sen sijaan ei ollut moksiskaan poikamieselämästään makuuhuoneessa vaan teki tuttavuutta heti kaikkien kanssa jotka sitä saapuivat katsomaan.
Onneksi jo seuraavana aamuna Nala oli niin rento että kävi omalla vessalaatikollaan tekemässä tarpeensa ja uskaltautui syömäänkin. Itkin helpotuksesta koska ero edeltävän päivän kanssa oli niin suuri. Kun näin sen uskaltavan liikkua muussa asunnossa kauhuni helpotti ja pystyin olemaan itsekin rennosti. Havahduin nimittäin siihen etten itsekään ollut muistanut syödä koska murehdin kissoja ja tulevaa niin kovin.
Meillä oli (tai on edelleen varalta valmiustilassa) verkkoaita makuu- ja olohuoneen välillä. Pentua leikitin ahkerasti verkkoaidan toisella puolella ja annoin Nalan katsella. Se katselikin, hiipi lähemmäs ja sähisi pennulle. Fidoa ei tuntunut harmittavan ollenkaan hiipivä isompi kissa, saati sen sähinä. Ovi pysyi muuten kiinni ja Nala uskalsi oven kiinni ollessa ollakin normaali itsensä. Välillä se jäi haistelemaan uteliaana ovenraosta uusia tuoksuja.
Tämän jälkeen tilanne on yleensä rauennut kun ihminen on kävellyt lähemmäs. Mitä mieltä olette, kuulostaako tämä sellaiselta josta pitäisi huolestua ja puuttua, vai lähtisikö yhteiselo tästä sujumaan? Kissathan saavat olla yhteisissä tiloissa koska antavat toistensa käydä vessassa, nukkua sekä syödä (tosin Fidolla tämä on vielä vähän kysymysmerkki, sillä se mielellään söisi myös Nalan ruoat. Niinpä ne syövät eri huoneissa). Ainoastaan yöksi ja kun ketään ei ole kotona olen vielä ne erottanut toisistaan Nalan hyökkäilyjen vuoksi.
Yllä oleva kuva oikeastaan kuvastaakin meidän meiningin. Toinen on huoleton kuin mikä, toinen selkeästi vielä kyseenalaistaa mikä ällötys on talouteen tuotu.
Viikkohan on lyhyt aika, joten kai pitäisi olla tyytyväinen kehitykseen ja suhteellisen hyvään harmoniaan joka näiden välillä vallitsee. Silti Nalan kuumetessa leikkiessä melko rajun näköiset hyökkäilyt mietityttävät ja pennun sähinä. Silti Fido selkeästi näiden jälkeen aina kannustaa Nalaa leikkiin eikä ole millänsäkään hetken päästä tapahtuneesta. Saa nähdä miten tämä jatkuu tästä. Olo ainakin on viikon jälkeen melko toiveikas.
Onnea uudelle perheenjäsenelle. Toivottavasti Nala pian hyväksyy kaverin. Me pidetään peukkuja sille!
VastaaPoistaKiitämme kovasti! Kyllä se näyttäisi siltä että Nala hyväksyy tuon kummajaisen, ellei mitään dramaattista pääse tapahtumaan. :)
PoistaOnnea uudesta pennusta! Lupaavaltahan tuo vaikuttaa. Toki kilpparineidon kuuluukin vähän rähistä ja äristä tulijalle. Hyvä tuosta tulee 😀
VastaaPoistaFido on muuten aivan vastustamattoma suloinen pumpulipallo! 😻
Aivan, se on se kuuluisa kilpparitemperamentti!! Oishan mun nyt se pitänyt tajuta... :D
PoistaFido on kyllä suloinen, se on totta. Ajoittain vähän raskas pirulainen mutta se varmaan kuuluu pennuilla asiaan... :D
Onnea ihanuudesta! <3
VastaaPoistaHyvältä kuulostaa tutustuminen. Sähinät ja sihinät ja vähän liian kovat otteet taitavat kuulua asiaan, kun ei Nala vielä tiedä, miten pennun kanssa olisi kiva leikkiä. Itse menisin ehkä väliin, jos jommalla kummalla tuntuu olevan epämiellyttävä fiilis. Pienen tauon jälkeen voivat sitten ottaa leikit tai muut puuhat uusiksi puhtaalta pöydältä, ilman että mikään jää inhottavana mieleen painamaan. :)
Tämä tulikin hyvään aikaan, kun täälläkin on "tutustuminen" käynnissä. :P
Kiitos!
PoistaKyllä tosiaan huomaa että Nalan pään päällä on edelleen kysymysmerkki miten pennun kanssa leikitään. Pentu on myös saanut tassusta Nalalta aiemmin sähinän yhteydessä joten väistää isompaa karkuun luikerrellen ja siitäkös riehaantuu sitten taas Nala. Kummastakaan ei ole saatu karvalakkiaineksia ja kynsien- tai hampaiden kanssa ei ole läpsitty kertaakaan joten kaipa se on ihan positiivista.
Mä kävinkin lukemassa! Toivottavasti teillä tilanne normalisoituu kun Kassinen rupeaa tuoksumaan taas tutulta kodilta!
Ihana pumpulipallo! Voi mitkä silmät hänellä <3
VastaaPoistaNuo simmut on kyllä aivan upeat 💖
Poista!!!!! APUA mikä ihanuus!! :D Onnea uudesta perheenjäsenestä! ♥ Huimaa edistystä viikossa! Tuo on kyllä niin jännä, miten pennut osaa olla niin rauhassa toisen uhitteluista huolimatta. Onko Fido elänyt isossa kissaporukassa vai onkohan vain pienen pennun huolettomuutta?
VastaaPoistaViikon kuluessa en uskonut että oltaisiin tuossa tilanteessa - saati missä nyt oltaisiin! Fidolla on neljä sisarusta joten kaipa siinä melko paljon saa painia. Ja suurperheen kolinat tulleet muutenkin tutuiksi. Varmaan osa on ihan huolettomuuttakin, tämä on varsin rento jätkä:)
Poista