Otsikon kysymystä olen esittänyt itselleni itseasiassa jo jonkin aikaa. Olen miettinyt plussia ja miinuksia sekä päässä että paperilla tullen aina niiden kanssa siihen lopputulokseen ettei kumpikaan erityisemmin ole saanut mieltäni kallistumaan suuntaan tai toiseen. Tällainen välitilalimbo on lievästi ärsyttävää ja siksi siitä onkin kiva kirjoittaa!
Nala on pärjännyt tähän asti mainiosti yksin. Siis noin niin kuin oman tulkintani kautta. Se viihtyy kyllä ihmisten seurassa ja tulee mielellään arvokkaan etäisyyden päähän tarkkailemaan menoa ja meininkiä lähempää, mutta osaa asetella itsensä niin että se saa itse määritellä missä ja milloin siihen saa ottaa kontaktia - peruskissa selkeästi, eikö vain? Itseäni ehkä ymmärrettävästi huolettaa eniten Nalan reaktio mahdolliseen uuteen asukkiin ja ongelmat, joita uuden kissan talouteen tuominen saattaisi aiheuttaa.
Totutusvinkkejä on kyselty lähipiiriltä ja tutkittu kirjallisuutta sekä nettiä mielenkiinnosta. Toisen kissan hankkiminen ei tosiaan ole hetken mielijohde, aikalailla tasan kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa sitä rupesin enemmänkin tosissani miettimään ja selvittämään miten moinen olisi mahdollista. Silloisessa asunnossa ei mielestäni lopulta ollut tarpeeksi tilaa kahden kissan tarpeisiin, joten ajatus toisesta kissasta tyssäsi siihen.
Samat kysymykset päässä pörräävät edelleen - mistä uusi tulokas mahdollisesti hankittaisiin, riittääkö varmasti aika ja resurssit pentuarjen pyörittämiseen (olettaen että uusi kissa olisi pentu, luultavimmin kuitenkin näin), tulisiko uusi kissa toimeen Nalan kanssa? Mitä jos ne eivät tulekaan toimeen keskenään? Miten paljon meidän arkirutiinit tulisivat muuttumaan ja sopeutuisivatko kaikki muutoksiin?
Muutaman kerran olen kuullut muilta että huolehdin turhaan ja yritän aina ajatella pahimman mahdollisen kautta. Itsehän koen olevani kovinkin realistinen ja kaikki asiat huomioon ottava! :D
Mielelläni kuulisin totuttamisvinkkejä (ja kehotuksia myös rennommin ottamiseen saa laittaa). Täällä nimittäin on aika paha kissakuume, enkä tiedä saako sitä enää lakkautettua millään. Apua.
Vastaus kysymykseen: no tietenkin tulisi! :D
VastaaPoistaSeppo-pentu sujahti melko helposti osaksi Kassisen elämää, eristyksissä/lyhyitä näköyhteyksiä muutama päivä ja siitä sitten se lähti. Aikuisen kissan otto olisi ehkä vaatinut enemmän ja siihen ei uskallettu silloin lähteä. Mutta jos teillä on tarpeeksi iso kämppä ja mahdollisuus jatkaa eristystä tarpeen vaatiessa pitkään tai vaikka rakentaa verkko-ovi, niin varmaan saisi Nalan aikuiseenkin kissaan tutustumaan. :)
Mä vähän pahaa pelkään että tulisikin!!
PoistaOnneksi Nala on melko sopeutuva luonne, vaikka omat omituisuutensa siitä löytyykin:) kunhan rauhassa maltan mieleni niin toivottavasti se siitä, vaikka etukäteen pahimmat skenaariot päässä pyörivät :) onneksi on tukiverkosto, joka pitää jalat maassa kun meinaan lähteä vähän laukalle!
Meistä on kivaa kun meitä on monta. Mutta me ei voida auttaa ongelman käsittelemisessä...
VastaaPoistaMeitähän piti olla aluksi vain kaksi... Kasvattaja ei kuitenkaan osannu päättää, että tuleeko Patesta vai Eddiestä sijoituskissa, johon palvelija oli huokaissu "onneksi mun ei tartte päättää, sillä mä ottaisin muuten kaikki kolme". Ja niin siinä sitte kävi, että muutettiin kaikki kolme kerralla. Ja Eppu, no Eppu vaan jäi asumaan kotia ja veljet (myös pikkuveljet) muuttivat maailmalle.
Joten tässä huushollissa palvelija ei ole ikinä päässy miettimään toisen ottamista... Tosin nyt se haaveileen Eddien pojan tyttärestä.
- Rokkimimmit -
Oijoijoi... haaveilu on aika paha, koska siitä se lähtee...
PoistaMeillä myös kaikki kisut ovat vaan tulleet ja ilman sen kummempia tutustumisia solahtaneet jengiin mukaan, sinänsä varmaan hyvää tuuriakin. Ja toki kaikki olleet pentuja tullessaan, jonka uskon ainakin olevan helpompi ratkaisu kun kahden aikuisen kissan toisiinsa tutustuttaminen.
VastaaPoistaMä olen ihan samanlainen, että pohdin kyllä asiat niin monesta suunnasta ja jonkun muun mielestä "maalaan varmasti piruja seinille", mutta on ainakin sitten valmistauduttu huolella ja pyritty miettimään ratkaisuja jo ns ongelmiinkin, vaikka toki toivottavaa ettei ongelmia tulisi.
Samaistun kyllä niin täysin tuohon että mietin asioita todella tarkkaan ja riskit huomioon ottaen, jotta sitten ongelmatilanteissakin olisi ratkaisu. Sinällään ihan toimiva juttu, ja hyödyllinenkin, mutta itselleni siitä on haittaa siinä mielessä että puskee hirveä stressi päälle. Pitäisi ottaa iisimmin :)
PoistaHyvää tuuria varmaan jonkin verran teillä ollut myös matkassa, mutta ihanaa että kaikki järjestyi hienosti!! Pennun minäkin uskon olevan tähän tilanteeseen tosiaan helpompi vaihtoehto:)
Toinen kissa on aina hyvä idea! Voi että jos täälläkin rupeat pentu- kuumetta virittelemään niin se taitaa olla sit menoa :D
VastaaPoistaApua! No sit se varmaan on tosiaan menoa!
PoistaNeljän kissan omistajana sanoisin, ettei suurempi kissamäärä vaikuta omistajan ajankäyttöön kuin positiivisesti, vaikkei kissat suuremmin leikkisikään keskenään. :D Niistä on kuitenkin seuraa toisilleen ja leikittämiset, herkkuhetket ym. sujuu hyvin yhtä aikaa.
VastaaPoistaSopeutumisen kannalta paras on ottaa pentu, sillä se nähdään pienempänä uhkana ja täten yleensä tottuminen on nopeampaa. Kissaystävällisin tapa on tutustuttaa hissukseen ensin hajuja vaihtamalla ja vasta myöhemmin näköyhteyttä luoden, sillä myös luonnossa tulokas kiertelee ensin reviirin ympärillä ja kun uutukaisen hajut alkaa olla tuttuja, niin alkaa tuomaan itseään esiin. :)
Jos kisun luonne vaikuttaa tarpeeksi suopealta kissakaverin ottoon, näkisin uuden kisun otossa merkkaavan seuraavaksi eniten rahatilanteen. Minusta hyvä nyrkkisääntö on, että normaalien kuukausikulujen lisäksi tulisi olla mahdollista laittaa 500 €/kissa vuosittaisiin eläinlääkärikäynteihin. Tuo summa on suurinpiirtein hammashoitojen hinta röngtenkuvauksineen, jos on hampaanpoistoa. Toki hinnoissa on valtavaa eroa paikoittain ja operaatioiden suuruuksien myötä, mutta hammasongelmat on sen verran yleisiä, että minusta tuo summa on hyvä aina pitää mahdollisena. :) Jos sattuu huono tuuri, kuten meillä Raku on hammasongelmainen, mutta onneksi meillä on suht lähellä tosi halpa yksityinen.
Ehdottomasti samaa mieltä muiden kanssa, kisukuumeeseen helpotusta! ♥ ♥ ♥ On vain yksi keino. ;)
Joo, onneksi nykyiseltään löytyy tilat että eristäminen ja hajujen hiljalleen vaihto olisi helposti toteutettavissa. Toinen juttu sitten on tosiaan tuo taloudellinen puoli, eläinten kanssahan ei ikinä tiedä ja ehkä oon helpolla Nalan kanssa päässytkin kun ei ole sairastellut tai jouduttu suuremmin käymään eläinlääkärissä.
PoistaKissakuume kasvaa ja kasvaa... :D
Me voidaan lämpimästi suositella kahta kissaa :) Tosin meillä totuttamista ei koskaan tarvittu, kun otettiin kissat samasta pentueesta. Luulisi kuitenkin totuttamisen onnistuvan hyvin, kunhan molemmille kissoille antaa tarpeeksi aikaa ja omaa tilaa (ja omat vessat, ruokailualueet, jne) sopeutua uuteen tilanteeseen, jos vain luonteet sopivat yhteen. Tämä menee ihan arvailun puolelle, mutta voisin kuvitella, että toisen kissan ottaminen on sitä helpompaa, mitä nuorempi Nala on, eli 5-vuotias kissa saattaa sopeutua helpommin toiseen kuin vaikka 10-vuotias.
VastaaPoistaMeistä tuntuu myös, että kahden kissan hoitaminen menee siinä missä yhdenkin, mutta kustannukset toki ovat vähän isommat. Ja sitten, kun on kaksi kissaa, alkaa yllättäen haaveilla kolmannesta! :)
Tilanpuutteen kohdalla ei onneksi olisi ongelmia. Nala on 5- vuotiaaksi kissaksi ajoittain kovin eläväinen ja riehuisi mielellään enemmän kuin ihminen jaksaisi riehuttaa joten sen suhteen on ihan toiveikas fiilis kaverin osalta :)
PoistaSe onkin omituisen helppo kaava tämä. Ensin yksi, sitten toinen, ja ei kun kolmannesta haaveilua aloittamaan :)