Siirry pääsisältöön

Päiväunien ABC

Meillä on aika selkeä kaava, miten päiväunille asettuminen tässä huushollissa oikein etenee. 

Ensin on kissa... 


Leipominen alkaa. Tämä saattaa olla pitkähkö prosessi, yleensä jos ihmisolento silittää samaan aikaan saattaa kehräys muuttua kovemmaksi hurinaksi ja kun on vielä oikea paikka, mistä rapsuttaa kuuluu pienestä eläimestä valtavaa huutokurinaa.



Seuraavaksi pitää peseytyä. Ensin aloitetaan selästä.


Siirrytään vatsaan ja näytetään samalla hienoin rantaleijona- poseeraus mitä olemassa on.



Viimeisenä ovat tassut ja varpaanvälit. Ehkä tärkein vaihe, ja varpaanvälit täytyy pestä huolellisesti. Ei voi rentoutua ennen sitä.



Kun kaikki on valmista, voidaan siirtyä itse asiaan eli nukahtamiseen. Mieluiten lähellä ihmisotusta, koska yleensä ihmisistä saa hyvän lämpöpatterin (ja ihmisestä myös patterikissa on ihan kiva). Normaalisti tässä vaiheessa myös toinen takajalka nousee ihmisen käden/jalan päälle - mikä nyt sattuu olemaan siinä tilanteessa lähimpänä. 


Kommentit

  1. Unirituaalit on parasta, siis heti nokosten jälkeen.

    VastaaPoista
  2. Hmm, minulla menee b ja a toisinpäin, mutta aivan erinomainen ohjeistus! - Pepsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä saa soveltaa silleen ihan miten tykkää onneksi 😁

      Poista
  3. Ooohhh...mami on ihan lääpällään, kun olet niin kaunis!
    Mä olen ihan samaa mieltä, että unirituaalit on tärkeitä, ilman niitä ei saa kauniita unosia. t. Sofi
    Höpsis, ei siinä mitään rituaaleja tarvita, kissa kerälle ja unta palloon. t. Olga

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että! Kiitos kaunis kehuista :D

      Olga on kyllä myös oikeessa, onnistuu se ihan noinkin!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tätä on nyt seurattu vierestä muutama vuosi huvittunein fiiliksin, joten nyt oli aika paljastaa päivänvaloon jotain kulissien takaa :D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: