Siirry pääsisältöön

Se on joulukuu!

Joulu on jo ovella, kirjaimellisesti ihan nurkan takana. Eipä ole sitä tajuttu ennen kuin varmaan nyt tätä kirjoittaessa. Joulukoristeetkin kaivettiin esille, lämmitettiin glögiä ja laitettiin joululaulut soimaan aamusta. Hyvin jouluisaa. Pelastettiin myös niitä koristeita uteliaan kissan tassuista useampaankin otteeseen, joka mielellään niitä pitkin asuntoa olisi kuljetellut. 

Onneksi tontut ovat liikkeellä ja raportoivat kiltteydestä/tuhmuudesta eteenpäin, myös noiden nelijalkaistenkin. Kannattaisi siis muistaa se. 

Mihinkään koristeisiin en oo kajonnut. Enkä vienyt piiloon. En varsinkaan sillon kun kukaan ei oo kattonut, että silleen. 

Kommentit

  1. Ihan vaan tiedoksi: joulukoristeen laitetaan ihan vain ja ainoastaan kissoja varten. Osalla pystyy leikkimään ja osa tarttee sijoittaa parempaan paikkaan/asentoon kun ei tuo palveluväki aina hokaaa...
    - Rokkimimmit -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepäs se vaan minkäs teet kun ei toi ihmistyyppi vaan tajuu...
      - Nala

      Poista
  2. Niin viattoman näköinen naama, ihanat silmät <3

    VastaaPoista
  3. Nelijalkaiset on aina vaan kilttejä, ei koskaan tuhmia! Nih! (koskee erityisesti kilpparikissoja :)) Raportoikoon ne tontut noista kaksijalkaisista vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kun ei ihmiset tajuu et kilpparikissoilla on omat määritelmänsä kiltteydelle. Ihan omituista toimintaa.

      Poista
  4. Blogiin kannattaa raportoida erityisesti kaikki tuhmuudet, olivat ne sitten kissat tai ihmisten tekemiä. Sitten ne ei ainakaan jää tontuilta huomaamatta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyyhän se rehellinen olla että joulupukki tietää mitä tuoda aattona sitten. Muuten ei tuu mistään mitään :D

      Poista
  5. Toivottavasti pukki muisti kilttiä kissua! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se muisti! Toivottavasti tänä vuonna yhtä hyvällä menestyksellä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Paistattelua parvekkeella

Juuri kun pääsin valittelemaan auringonpuutteesta, niin Suomen kesä yllätti ja pukkasi tänne meillekin päin helteet. Se oli niin kiva juttu, että mentiin ihmettelemään sitä Nalan kanssa paraatipaikalle - minnekäs muuallekaan kuin parvekkeelle. Kuumuus vei lopulta voiton meistä molemmista niin, ettei voitu muuta kuin paistatella ihanan lämpimässä ilta- auringossa. Nala valloitti itselleen heti parhaimman paikan ihmisotuksien nenän edestä ja oli suorastaan niin röyhkeän tyytyväinen itseensä, että ihan pörisi. Tällä(kään) kertaa ei unohdettu pitää silmällä tarkasti lenkkeilijöitä sekä ohiajavia pyöräilijöitä, Nala päästeli muutamia varoitusmurahtelujakin kun tuntemattomia ihmisiä meni miten sattui alapuolelta ohitse. Piiloon ei kuitenkaan neiti viitsinyt lähteä, sen verran mukavan paikan se oli itselleen asetellut ettei sen mielikuvitus pelottavista ihmisistä lähtenyt liiaksi laukalle ja ihan hyvä niin. Oli kiva nähdä, miten tyttö uskalsi parvekkeella rentoutua ihan kunnolla lähes torkk