keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Pidetään huolta, vuoden ympäri ❤

Tuntuu kovin kummalliselta aloittaa teksti jossa tietää mitä haluaisi sanoa muttei oikein osaa kirjoittaa ajatuksia sanoiksi. 

Eilen illalla huomasin vanhemmillani kylässä ollessani puhelinta selaillessa eräästä kissaryhmästä lähialueella jaetun ilmoituksen, jossa kysyttiin sattuisiko kukaan tunnistamaan ulkona liikkuvaa kissaa tai tuntemaan omistajaa. Kuvan kissa oli pienellä käppyrällä kyljellään makaamassa maassa, ja oli kuulemma juossut kuvaustilanteen jälkeen karkuun eikä kuvaaja ollut saanut kissaa kiinni. Kuvasta tuli todella kurja olo, pakkanenkin kiristyi iltaa kohden ja lumimyrsky jolla meteorologit olivat pelotelleet oli tulossa. Ulkona eivät siis olleet kovin hääppöiset olot mahdolliselle karkurille. Tässä vaiheessa siis oletin näin vaikka muitakin syitä kissan ulkonaololle tietysti oli olemassa. 

Kun ryhmään alkoi sadella useammalta käyttäjältä infoa tilanteesta, oli pakko pyytää isältäni kyytiä alueelle jossa kissa oli nähty viimeksi. Isäni suostui heti, vaikka kissan kiinnisaaminen saati sitten edes näköhavainto melko epätodennäköistä siihen aikaan illasta olikin. Otimme taskulamput mukaan ja minä kiireessä heitin vielä Nalan kuivanappulaa pienessä pussissa taskuun, ajattelin että pussin rapina ehkä kiinnostaisi kissaa mikäli sitä edes näkyisi. 

Vasta paikalle päästyä tilanteen todellisuus ehkä iskikin siinä kiireessä tajuntaani, vaikken suostunut sitä heti myöntämään. Jalkaisin pimeässä kissan etsiminen alueelta, josta ei vielä oltu rajattu tarkkaa aluetta oli suunnilleen yhtä vaikeaa ja hyödyllistä kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Silti kissan kuva kummitteli mielessäni enkä suostunut lähtemään yrittämättä auttaa. Jokaisen kadunkulman, pensaikon ja ryteikön jälkeen mietin kerta toisensa jälkeen, että vielä yksi mahdollinen paikka ja sitten kotiin. Ulkona oli kylmä mutta sitä ei edes huomannut ennen kun kuulin miten hampaani kalisivat yhteen ja käsiä kirveli kun pakkanen puri niitä kirpeästi. 

Yhdessä pensaikossa näin vilahduksen eläimestä ja sydämeni nousi lähes kirjaimellisesti kurkkuun. Kun pääsin lähemmäs tajusin sen vain olleen rusakko, jonka silmät välähtivät taskulampun valossa. Ei jälkeäkään kissasta. Jätin kuivanappuloita useampaan paikkaan ja toivoin että kissa löytäisi ne ennen muita eläimiä. Märkäruoka olisi luultavasti jäätynyt maahan ennen kuin mikään eläin olisi löytänyt sen luokse joten toivoin vain kuivanappuloiden riittävän ja päätyvän oikeisiin suihin.

Se on varmaan vaan jonkun ulkokissa, kyllä se kotiin osaa, yritti isä lohduttaa autossa mutta siitä olo tuli vain kurjemmaksi. "Kyllä kissa yksin ulkona luonnossa pärjää vaikka kuinka kauan" on ehkä yksi tyypillisimmistä ja samalla vastenmielisimmistä lauseista joita olen kuullut. Vapaasti liikkuvia ulkokissoja on niin paljon täällä pääkaupunkiseudulla, että niistä on mahdotonta tietää ovatko nämä niitä "kotiin osaavia" yksilöitä vai kenties karanneita tai ikävimmässä tapauksessa hylättyjä. En ota kantaa siihen mikä yllämainitun kissan tilanne oli, sillä huhupuheita kulkee netissä kaikenlaisia, mutta keskustelun perusteella huoli kissasta oli kova ja katsottiin etsijöille sekä avun tarjoajille olevan tarvetta. 



Nala karkasi kerran. Oli kesä 2016 ja keittiön tuuletusikkuna oli jäänyt äidiltäni auki - se oli raollaan ehkä pari senttiä mutta tarpeeksi auki kumminkin että pieni kissa siitä mahtui. Onneksi pudotus maatasolta ei ollut korkea eikä Nala kerinnyt kauas ennenkun tuli sattumalta läheisellä hiekkatiellä äitiäni vastaan, mutta se säikähdys joka hiipi tajuntaani vasta sen jälkeen kun Nala lyhyeltä reissultaan oli palannut ei unohdu koskaan. En ikinä olisi antanut tapahtunutta anteeksi mikäli jotain olisi sattunut, mutta tiedän muutaman vastaavanlaisen tapauksen jossa kissa on päässyt karkaamaan ja loppu ei ole ollut yhtä onnekas. Vahingosta on paha syyttää ketään. 

En rupea nyt tässä luettelemaan ulkona vapaasti ja valvomatta liikkuvien kissojen kohtaamia vaaroja sekä niistä aiheutuvia ongelmia - netti on pullollaan informaatiota asiasta tietämättömille ja jatkuvasti mm. Hesy sekä muut eläinsuojeluyhdistykset pyrkivät lisäämään asiasta tietoutta ihmisille. 

Tänä aamuna sain helpottavia uutisia yhdeltä ryhmässä olleista henkilöistä, joka oli vahvasti etsinnöissä mukana. Kyseinen kissa oli otettu lähialueella asuvien auttajien toimesta kiinni ja viety löytöeläintaloon lämpöiseen. Nyt ei voi kuin toivoa parempaa onnea sille tielle, minne kyseinen kissa päätyykin. 

Asia jäi painamaan minua tämän jälkeenkin vaikka juuri tällä tapauksella onnellinen loppu olikin, siksi halusin asiasta kirjoittaa. Tuntuu että varsinkin nyt on vastaavanlaisia ilmoituksia näkynyt ulkokissoista tavallista useammin, mikä tuntuu hyvin raskauttavalta. 

Sä et voi kaikkia maailman kissoja pelastaa, sanoi isä minulle kun purskahdin eilen illalla itkuun istuessani autoon takaisin pakkasilmasta. En tietenkään voi, mutta ainahan sitä voi yrittää, eikö? 

Eläinblogia kirjoittaneena voin kuitenkin iloisena todeta, että maailmassa on uskomattomia ihmisiä joilla riittää rakkautta eläimille sellainen määrä jota en tässä pysty kuvittelemaankaan saati sanoin kuvailemaan. Yksi henkilö kommentoi loistavasti edellisen postauksen kommenttikenttään näin:

"ilo on seurata eläinblogeja kun omistajan rakkauden omaa lemmikkii kohtaan tuntee näin tietokoneen välitykselläkin."

Itse en olisi voinut asiaa paremmin sanoa. On ollut suuri ilo seurata myös muita eläinpainotteisia blogeja ja nähdä se rakkaus ja arvostus näiden eläimiä kohtaan. 

Kiitos, että juuri sinä pidät lemmikistäsi huolta ❤

16 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus <3 Mitäpä tuohon enää lisäämään, muuta kuin että olen samaa mieltä :) Tämä asia on myös lähellä omaa sydäntä. Pahimpiin pelkoihini kuuluu, että meidän kissat pääsisivät karkuun... Olen ollut itsekin ollut auttamassa karkulaisten etsinnöissä. Joskus on käynyt tuuri ja kissa on löytynyt, joskus taas käynyt kuten yleensä vapaana oleville kissoille käy... Hienoa, että yritit löytää kissan :) Ilman auttajia moni karannut lemmikki jäisi löytymättä. Lemmikin hylkääminen sen sijaan... Mielipiteeni siitä ei ole painokelpoista tekstiä :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myös minulla pahin pelko on että Nala karkaisi niin ettei sitä löytyisikään. Ensimmäisen karkureissun jälkeen kävin rekisteröimässä sen sirun Turvasiruun, joka vähensi hieman huolta asiasta.

      Eipä minullakaan ole mitään sanottavaa lemmikin hylkäämisestä, sellaisia ihmisiä ei vain voi ymmärtää.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Minä olen pohtinut viime päivät facen ilmoitusta, jossa meidän viereisen kauppakeskuksen luota oli löytynyt ilmeisesti auton alle jäänyt kuollut punainen kissa, eikä tietoa kodista ole. Kaipaako joku kissaansa, jos oli karannut? Minulle se olisi ääretön hätätilanne. Meidän kissat ovat molemmat karanneet erikseen joskus yötä ennen. Kumpanakaan kertana en saanut nukuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taidan tietää ehkä tapauksen, josta kerroit. Varsin inhottavaa olla tilanteessa jossa ei yhtään tiedä mikä tilanne kissalla/eläimellä on. Sydäntä särkee ajatella että joskus itse huolehtii ja pelkää eläimen puolesta kuin tämän oma omistaja.

      Hyvin vaikeaa olisi myös minun nukkua jos Nala olisi karannut niin että olisi vaikka vuorokauden kateissa. Hyytävä ajatuskin.

      Poista
  3. Asiaa. Ottaa niin paljon päähän välinpitämättömyys kissoja kohtaan. Täällä Ausseissa vapaana ulkoilevilla kissoilla on suotuisammat sääolosuhteet, mutta kissoja tietysti katoaa ja jää auton alle. Iso ongelma on myös se, että paikalliset eläinpopulaatiot pienenevät, kun villiintyneet kotikissat metsästävät lintuja, ym. Ja tietysti on sitten tosi vaikea tietää, onko ulkona vapaana juokseva kissa karannut vai ei. Kaikesta huolimatta kovin yleinen asenne tuntuu olevan, että kissan pitää päästä vapaasti liikkumaan ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aivan totta että vaikka kylmyys ei kuulu siellä ulkokissojen kohtaamiin vaaroihin, kohtaavat ne sitten muita ikäviä tilanteita ja niistä on haittaakin ympäristölle, mikäli pääsevät villiintymään.

      Tuntuu olevan yleinen harhaluulo maailmanlaajuisesti, että kissa kärsii mikäli ei saa olla vapaana ulkona metsästämässä, jännä.

      Poista
  4. Itsekin olen sitä mieltä, että ensisijainen ja tärkein eläinsuojeluteko lemmikkiharrastajalla on pitää mahdollisimman hyvää huolta omista lemmikeistään. Jos kaikki tekisivät niin, muun eläinsuojelutyön tarve vähenisi paljon.

    Mutta koska kaikilta eläimiltä ei löydy sitä omaa huolehtivaa omistajaa ja joskus eläin voi joutua pahaan paikkaan omistajastaan riippumattomista syistä, itsekin koettaa välillä auttaa myös niitä muita. Viedä ylimääräisiä ruokia ja tarvikkeita löytöeläimille, osallistua etsintöihin kun joku on kadoksissa... Koska jokainen eläin on arvokas ja ansaitsee tulla kohdelluksi sellaisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa maailma astetta parempi taas mikäli kaikki lemmikkejä pitävät kohtelisivat tosiaan eläimiään asiallisesti. Surullista, ettei näin ole.

      Totta, kaikki apu varmasti on aina tarpeen esimerkiksi eläinsuojeluyhdistyksillä, varsinkin kun suuri osa toimii pelkästään vapaaehtoisvoimin. Meiltäkin on viety aktiivisesti vanhoja leluja, ruokia sekä tekstiilejä avuksi löytöeläintaloille.

      Poista
  5. Täydellinen kirjoitus. Ite en ymmärrä miten jollain riittää sydäntä pitää kissaa ulkokissana saati sitten hylätä ulos!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti tällaisiakin ihmisiä löytyy :(

      Poista
  6. Kirjoitus mikä vaati nenäliinan loppuun asti pääsemiseen. Ihana kirjoitus ♥ ja niin täyttä asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3

      Aihe ja tämä tapaus herättivät niin suuria tunteita, että päätä oli pakko tuulettaa kirjoittamalla. Auttoi kovasti!

      Poista
  7. Minäkin näin sen kuvan ja ihana kuulla tätä kautta, että kisu saatiin lämpimään turvaan. ♥ Siitä kuvasta ei tullut pelkästään paha mieli, vaan paha olo. On sitä aina sydän syrjällään kun tällaisia tulee vastaan ja kamalaa on kun ei pääse välimatkan vuoksi etsintöihin avuksi. :( Vaikkei kisua onnistuisi löytämään, niin ainakin voi sanoa yrittäneensä auttaa.

    Kissan karkaaminen on aivan painajaismainen tilanne, onneksi teillä päättyi lyhyt karkureissu hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin onneksi päättyi toisen reissu, eniten siinä kärsi kaikista ehkä minä itse:D

      Poista
  8. Niin tärkeä kirjoitus, kiitos ❤

    VastaaPoista