Tiedä johtuuko se sitten siitä että Nalalle on tullut ikää lisää tai siitä että henkilökunta imuroi aivan liian vähän, jotta imuria tarvitsisi pelätä, mutta jotain on kumminkin tapahtunut eikä mokomaa kapistusta neidin mielestä enää tarvitse paeta. Niin usein kuin ennen siis. Silloin tarjottiin pelkokyyryä ja kipitettiin visusti päiväpeiton alle piiloon niin tiukaksi mytyksi kuin vain pystyi. Nykyään Nala valvoo suoritusta tiukasti sängyllä istuen ja välillä luimistellen kun mokoma helvetinkone huutaa sen alapuolella. Tai tarkemmin ottaen ei edes huuda, sillä viime jouluna meille kotiutui paljon hiljaisempi malli, joka ennemmin hurisee miellyttävästi käytössä. (Ei ole silti lisännyt taloudessa imurointi- innostusta, toim. huom).
Nyt ei kuitenkaan tarvinnut kiivetä edes sinne sängylle, vaan Nala malttoi pysyä samalla tasolla mokoman lattiamonsterin kanssa. Ihan rentoa Zen- mielentilaa neiti ei saavuttanut, mutta eipä tuo ollut pakenemisen arvoistakaan.
Koko ajan Nala kökötti matolla, ja annoimmekin sen olla niin nähdäksemme mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään, vasta kun imuri siirtyi uhkaavasti lähemmäs kipitti Nala vakiopaikalleen päiväpeiton päälle ja katseli sieltä toimitusta kuningatarmaisesti loppuun.
Imuroijasta tai imuroimisesta ei ole valitettavasti kuvia, joten urhea kissaeläin saa riittää tällä kertaa. Ja kyllä, meillä matto on tuon näköinen kun Nala on päässyt kynsineen siihen käsiksi ja sitä ei ole imuroitu (eläintaloudessa nukalle, karvalle ja puruille kun vain näköjään sokaistuu).
Nyt ei kuitenkaan tarvinnut kiivetä edes sinne sängylle, vaan Nala malttoi pysyä samalla tasolla mokoman lattiamonsterin kanssa. Ihan rentoa Zen- mielentilaa neiti ei saavuttanut, mutta eipä tuo ollut pakenemisen arvoistakaan.
Tässä vaiheessa jännitti pikkuisen. |
Ja tässä vähän enemmän. |
Jäämisen ja pakenemisen rajamailla, Nala päätti kumminkin jäädä. |
Koko ajan Nala kökötti matolla, ja annoimmekin sen olla niin nähdäksemme mitä tapahtuu. Ei tapahtunut mitään, vasta kun imuri siirtyi uhkaavasti lähemmäs kipitti Nala vakiopaikalleen päiväpeiton päälle ja katseli sieltä toimitusta kuningatarmaisesti loppuun.
Imuroijasta tai imuroimisesta ei ole valitettavasti kuvia, joten urhea kissaeläin saa riittää tällä kertaa. Ja kyllä, meillä matto on tuon näköinen kun Nala on päässyt kynsineen siihen käsiksi ja sitä ei ole imuroitu (eläintaloudessa nukalle, karvalle ja puruille kun vain näköjään sokaistuu).
Vähän sinä olet rohkea Nala!! Minusta imuria on syytä aina mennä karkuun - Pepsi
VastaaPoistaKyllä Pepsi noita koneita on ihan hyvä varoa, ei niistä ikinä voi tietää mitä ne suunnittelee!
Poista- Nala
Rohkea Nala, meillä pelätään imuria kauheasti vieläkin eikä tykätä siitä yhtään...
VastaaPoistaEi kuulu lempiasioihin meilläkään imuri, mutta sitä siedetään huomattavasti enemmän kuin ennen... saa nähdä muuttuuko toisen mieli tässä!:D
PoistaHyvin rohkeaa! :) Meillä lähdetään karkuun imurin käynnistyessä. Tosin sitä on mukava kuitenkin seurata vähän etäämmältä. Ja sammunutta imuria on kiva käydä lyömässä jälkeen päin :D
VastaaPoistaEtäämmältä tarkkailu on paras ja jälkikäteen sille imurille uhoilu läpsimällä, tunnistetaan siis hyvin samoja piirteitä :DDD
PoistaRohkea Nala ♥ Ja meidän mielestä mattoja kuuluu tuunata, niin me ainaski tehdään.
VastaaPoista- Rokkimimmit -
Noihin mattoihin saa niin hyvän tatsin kynsillä, mutta ei toi emäntä ymmärrä, pudistelee vaan päätään ja huokailee kun kävelee maton ohi nykyisin. Ihan kummallista!
Poista- Nala
Ennenkuulumatonta! Imuria pelkäämättömille urheille kissoille pitäisi jakaa mitalit, niin harvassa taitavat olla. :) Matot on meilläkin kissojen mielestä vaakasuunnassa olevia raapima-alustoja. ^.^
VastaaPoistaMitali olisi kyllä hyvä, uskoisivat muutkin että kyllä tuo reipaskin osaa olla halutessaan! Varsinkin räsymatot on houkuttelevia raapimisalustoiksi, valitettavasti:(
PoistaMahtavaa Nala! Meillä imuroitiin tänään ja kaikki kisut olivat harvinaisen rohkeina. Nora ei ole koskaan pelännyt eikä muutkaan varsinaisesti, mutta muut ovat vain välttäneet liikkumista lattialla imuroinnin aikaan. Tänään juostiin ja hypittiin ympärillä. Ehkä syynä oli se, että pitkästä aikaa ongin leluja sohvan ja sängyn alta. Löytyi mm. sama hiiri mikä Nalalla on kuvissa. Nyt se on jo tosin takaisin sängyn alla. :'D
VastaaPoistaUi, parasta on kun kauan kadonneet aarteet palaavat takaisin kadotettaviksi! Toi hiiri on ainakin täällä suosiossa, niin en kyllä ihmettele miksi se imuri sitten loppujenlopuksi teillä unohtui:D !
PoistaNo nyt vasta tajusin, että sullakin on blogi! Ja mikä ihana Nala täältä löytyikään! <3 Meillä Nuppu tekee aina runsaasti valituksia mulle, kun mies jyrää kämppää ympäri Dysonilla. Siinä ei ole mitenkään miellyttävä ääni... :-D
VastaaPoistaTäällä me ollaan hetki oltu mutta kiva että löysit meidätkin! :D noi imurit on kyllä raivostuttavia, ihan oikeutetusti tulee valitusta kun semmoinen huutaa kotona :-D
VastaaPoista