Siirry pääsisältöön

Toiveena raakaruokinta

Niin, siis omistajan toiveena, kissan mielipiteestä en ole kovin varma. Kovin vähän olen halunnut kirjoitella mielipiteitäni saati ohjeita tai ehdotuksia liittyen kissan ruokaan tai ruokintaan, alussa lähtökohtaisesti ihan siitä syystä, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä kissa ylipäätänsä syö. Pakko myös tunnustaa, että se ihanteellisin ruokavalio koko otukselle on vieläkin jotenkin hepreaa itselleni - informaatiota löytyy kyllä kun sitä jaksaa etsiä, mutta sen jälkeen aivot sanovatkin jo stopin ja kaikki luettu ohjeistus menee täysin yli hilseen. 

En ole aivan varma johtuuko tämä siitä, että aikaisemmin keskustelupalstoilla tai facebookin ihmeellisessä maailmassa kissanruokintakeskusteluja lukiessani en koskaan löytänyt sitä yhtä ihanteellista ruokavaliota tai ruokintatapaa. Keskustelua kyllä syntyi päivittäin, mutta vastauksen etsiminen oli kuin yrittäisi kontata neulan perässä heinäsuovassa. Ketjuja lukiessa kun tuli lopulta siihen päätelmään, ettei kukaan osaa ruokkia kissaansa oikein (mikäli siis anonyymeja nettikirjoittelijoita oli uskominen). Jokaisella on oma yksilöllinen tapansa huolehtia kissansa ruokinnasta ja se sallittakoon kenelle tahansa. On tietenkin eri asia ohjeistaa ja neuvoa kuin moittia ja kauhistella - jälkimmäistä reaktiota näkee valitettavan usein. 




Raakaruokinta viimeistään nyt on herättänyt suurta mielenkiintoa ihan siitä syystä, että meiltä loppuivat hetkeksi ne märkäruokamerkkivaihtoehdot, joita  nirso kissaeläin suostui syömään. Kuivaruoan vähentäminen, ruoka- ajan muutokset, rukoilu, uhkailu tai mikään muukaan poppaskonsti ei ole vaikuttanut nirsouteen (ja välillä epäilen itseäni ja mietin, että olen varmasti myös edesauttanut toiminnallani mokomaa nirsoperseilyä). Kissa kyllä syö kun sen on nälkä, tokaisi joku minulle ronskisti, mutta ei Nala. Se kyllä pyysi ruokaa ja oli selkeästi nälkäinen, mutta kun tuli märkäruoan vuoro nyrpisteli se nenäänsä inhoten ja tyytyi vain nuuhkaisemaan kuppinsa sisältöä lähinnä säälivästi. Tällä hetkellä tilanne on se, että märkäruoka päätyy kyllä useammin kissan vatsaan kuin kupissa kuivahtaneena könttinä roskakoriin, mutta uusia vaihtoehtoja on aina hyvä kokeilla. 

Nalan mieltymys kuitenkin uuteen ravintovaihtoehtoon mietityttää, sillä ruokaan sillä on aina ollut vähän vaikeasti selitettävä suhde. Syöminen kun on sellaista närppimistä ja kielellä kastikkeiden lipomista eivätkä uudet ateriat saa järin ilahtunutta vastaanottoa. Katsellaan ja ihmetellään siis mitä tapahtuu! 


Kommentit

  1. Täälläkin kiinnostaisi raakaruokinta, mutta ensin pitäisi ostaa pakastin. :D Ehkä sitten joskus... Kissat kyllä syövät mielellään raakaa, joskin Seppo on Kassista huonompi syömään jauhettuja asioita. Pitää olla kunnon paloja. :D

    Nirsoilu on tosi ärsyttävää, tsemppiä vaan sen kanssa! Meidän vanha Karvanaama-vainaa oli myös todella nirso saapuessaan, mutta onneksi paransi tapansa. Varmasti Nalakin vielä keksii vaihtelevan ruokavalion ilot. :)

    http://karvajakassi.blogspot.fi/2015/11/nirsonaama.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin toimii pakastimena pakastinlokero, joten äärettömiä määriä ei tuonne kyllä saa tungettua. Meillä tuskin isot palat saavat innokasta vastaanottoa, Nalalle kun ruoan tulisi olla jo valmiiksi pureskeltua, se kun on aina ollut hieman huono käyttämään hampaitaan ja on juurikin tuollainen "närppijä".

      Luin postauksen ja voi kun meilläkin kävisi noin, että jokin keino sitten auttaisi. Raksuja tuo saa nyt hyvin pienen määrän ja märkäruoan kanssa kokeiltu kaikkea, mutta ei vaan aina uppoa. Nirsous on kyllä niin ärsyttävää, taitaa useimmilla kissoilla olla enemmän sääntö kuin poikkeus:D

      Poista
  2. Kaunis kissa tuo Nala! Ihanat silmät! Kannattaa aloittaa raakakokeilu hiljalleen, esimerkiksi ostaa sydäntä ja kokeilla pieninä palasina maistuvaksi todetun märkäruuan seassa, että maistuuko vaiko ei. Meidän kissat eivät ole koskaan olleet erityisen nirsoja, mutta silti totuttelu vei jonkin aikaa. Eri lihojen maistuvuudessa oli myös eroja. Miamor-märkäruokakastikkeen seassa syötettiin ensin ja hiljalleen kissat oppivat tykkäämään ilmankin märkäruokaa. Nykyisin liha herättää paljon enemmän odottavaisia maukaisuja ja innostusta kuin mikään märkä- tai kuivaruokamerkeistä.

    Jos Nala innostuu lihasta, niin sen jälkeen voi aloittaa raakaruokinnan ihan mainiosti jollain valmiilla ohjeella, esimerkiksi: http://pikkupeto.blogspot.com.au/2012/12/meidan-barf-suunnitelmat.html - kunhan vaan suhteuttaa ohjeen oman kissan painoon.

    Sitä yhtä oikeaa tapaa ruokkia kissa on mahdotonta löytää. Itse koitan enemmänkin miettiä niin, että pyrin pikkuhiljaa kehittämään omaa tietämystä ja kissan makua kohti luonnollisempaa ruokavaliota, mutta se on jatkuvaa oppimista ja asia, jossa koskaan ei voi olla ihan täydellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nala kiittää kehuista ja omistaja vielä enemmän vinkeistä! Luen postauksen ajan kanssa ja ajatuksella, niin päästään suunnittelemaan omaa raakaruokavaliota. Meillä nyt itseasiassa onkin broilerin jauhelihaa pakastimessa, jota kokeillaan toimisko, pitää vaan katsella mitä tapahtuu:D

      Jatkuvaa oppimista nimenomaan, vaikka välillä rakettitieteeltä tuntuukin. Pikkuhiljaa varmasti on paras:)

      Poista
  3. Tsemppiä raakaruokintarintamalle! Jospa Nala innostuisi raakailemaan ihan urakalla :) Meidän kompastuskiveksi muodostui lisäravinteet, jotka oli pakko tukkia kissojen kurkkuun, kun eivät muuten niitä suostuneet syömään. Siihen taistoon en ole valmis ryhtymään päivittäin.. :(
    Kissat... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katsotaan millainen peto mamman mussukasta oikein kuoriutuu! Hieman epäilyttää, mutta kaikkeahan kannattaa kokeilla. Tässä vaiheessa useita vaihtoehtoja kokeilleena ajatus on ollut että "pääasia että syö edes jotain". Eläinkaupan ruoilla siis mennään.

      Voi kissat sentään, nimenomaan! Harmi, että teillä kävi nyt noin niiden lisäravinteiden kanssa, itsekin olen lukenut että joillekin ne maistuvat, toisille taas ei... yksilökohtaista. Nalakin on niin huono syömään muutenkin, että vähän arveluttaa että meillä käy samalla lailla, mutta katsotaan! :)

      Poista
  4. Raakaruokinta on ollut täälläkin mietinnässä :) Toistaiseksi ollaan pysytty kuitenkin tässä nykyisessä. Nämä meidän omat syövät niin kauhean vaihtelevasti raakaa lihaa. Vanhemmille kelpaa silloin tällöin, näille nuorimmille kelpaa vain harvoin. Pii ei edes suostu oikeastaan maistamaan jostain syystä... Edes lämmitettyä.
    Ja tiedän tunteen! Kokemusta on tuosta märkäruoan kanssa nirsoilusta, liiaksikin :D Voi mitkä määrät olen heittänyt kuivunutta ruokaa roskiin... Kissat kyllä osaavat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raakaruokinta kyllä olisi mielenkiintoista, ainoa vain on juurikin tuo että mitäs mieltä kissa on:D aina se ei olekaan näiden kanssa niin yksinkertaista.

      Itseänikin kauhistuttaa ajatellakin sitä määrää mitä on meillä lentänyt roskiin ja meillä on vain yhden kissan talous.. yleensä se menee vielä niin että ehtii juuri iloita kissan syövän yhtä merkkiä hyvin, ja sillä samalla sekunnilla ruoka onkin yäk 😄 kissat tosiaankin osaavat! ❤

      Poista
  5. Tsemppiä oikean ruoan etsimiseen! Meillä ei ole kyllä onneksi ollut koskaan ongelmaa nirsoilusta, nuo kun syöksähtävät vaikka salaatin kimppuun jos sellainen pääsee lattialle putoamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivottavasti raakaruokavalio sopisi meidän talouteen. Löytyisipä meiltäkin yhtä ruoan perään innokkaita eläimiä! 😁

      Poista
  6. Ihanaa, että raakaruokinta on alkanut kiinnostamaan! :) Raakaruokinta on loppujen lopuksi todella simppeliä ja teoriaan kannattaa pureutua hissukseen, sisäistämällä asia kerrallaan. Muistiinpanot on varsin näppärä apu tarvittaessa. Minulle saa aina laittaa säpöä, jos kaipailee apua. :)

    Nirson kissan kanssa voi olla haastavaa tai joskus jopa yllättyy. Jotkut sanovat, että heillä raakaruoka on maistunut huomattavasti paremmin kuin teollinen. Nirsoiluun löytyy keinoja ja lisiin makuvaihtoehtoja, joten eiköhän Nalallekin löydy se mieleinen combo. :) Onnea testailuihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttaudutaan tällä! Nyt kyllä onneksi itse kuvittelen olevani jotenkin kartalla, mutta olen kyllä valmiina pommittamaan sähköpostilla sitten jos meneekin sormi suuhun jossain vaiheessa :D !

      Toivottavasti tuokin nirsoilija tykästyisi uuteen vaihtoehtoon ja suostuisi kokeilemaan uusia juttuja. Pidetään siis peukut pystyssä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: