Siirry pääsisältöön

Treenii treenii

Varoituksen sanana alkuun, että tästä jutusta löytyy enemmän tekstiä kuin kuvia ja on muutenkin suhtpitkä. Ei mahdottoman, mutta melko pitkä kuitenkin. :D 

Kirjoittelin edellisessä postauksessa, että meillä kaivettiin naksutin jostain eläinten tavaroiden joukosta pitkästä aikaa esille. - meillä kun naksutinjutut olivat niinsanotusti kesätauolla. Uutta ei opeteltu vaan verestettiin lähinnä kevyesti muistoja siitä, että mitä kaikkea sitä ollaan aikaisemmin harjoiteltu. 

Naksuttimen kanssa treenaaminen on mennyt oikein hyvin alkujärkytyksestä toivuttua. Nala nimittäin ei voinut ymmärtää, miksi sen lähelle piti tuoda kummallinen musta esine, jonka naksahtelu sai sen sisäistä Zen- mielentilaa järkkymään sen verran, ettei opettelusta tullut mitään. Loppujen lopuksi naksuttelu alkoi merkitä sille vain lähinnä mukavaa tekemistä, jonka johdosta pystyimme harjoittelemaan temppuja normaalisti, vaikka se kummallinen esine vieressä outoa ääntä päästelikin. 

Totuttaminen naksuttimeen alkoi vähitellen - herkkua sai heti kun kissa ei säpsähtänyt naksautusta tai jäi tutkimaan esinettä paikoilleen puoliksi uteliaana. Naksauttaa saatoin myös kauempaa, kun kissa ei tehnyt mitään ihmeellistä, vaan makoili omissa oloissaan rentona. Kesken leikkihetkien saatoin myös käyttää naksutinta ja palkita Nalan sitten joko namilla tai lelulla. Pikkuhiljaa koko juttu sai uuden merkityksen Nalan mielessä, sillä enää se ei ääntä säpsyillyt tai paennut, vaan jäi uteliaana odottamaan mitä moisen esineen kanssa seuraavaksi tehtäisiin. 

Nyt olemme siirtyneet vähäeleisiin komentoihin, ilman sanallista käskyä. Esimerkiksi oikean käden etusormi merkitsee Nalalle käskyä istu. Ei mennyt kauaa, ennen kuin tyttö sen oppi, ja käsky onkin sisäistynyt sen herneaivoihin hyvin. Tassun antamisen kanssa meillä on vielä pientä hienosäätöä, mutta klikkaa- käsky toimii (Tässä käskyssä kissa on oppinut, että päällä pusketaan klikkaamis- asennossa olevaa nyrkkiä käskyn saatuaan). 

Tassua se ei ole nimittäin koskaan innokas antamaan ja muutenkin jos niitä neidin mielestä sörkkii liikaa, palaa sillä hermo.  Nala on erityisen tarkka tassuistaan eikä mielellään anna niihin koskettaa, ellei sitten ole aivan unenpöpperössä kun ilkeä omistaja niitä kutittelee. Kynsienleikkaus on oikeastaan ainoa poikkeus - kynnet kun neiti antaa leikata nätisti, sillä sen opettelu aloitettiin jo edellisillä omistajillaan pienenä. Operaation pitää olla  kuitenkin mahdollisimman nopea, sillä muuten kuumenevat kynsihoidossa olevan kissan tunteet nopeasti. 


Kuvamateriaalia tempuista aion enenmän laitella, kunhan vain saadaan innokas ja yhteistyökykyinen kuvaaja mukaan. Itseltäni kun meinaa kädet kuvatessa loppua kesken, ja lisäksi kun huomio keskittyy muualle, saattaa myös naksautus/palkkio tulla ajoituksellisesti liian myöhässä uusia asioita opettaessa. Tämähän ei tietenkään ole tarkoitus, vaan oikea ajoitus on äärimmäisen tärkeä kissan mielenkiinnon ylläpitämisessä ja oppimisessa. 

Tänään harjoiteltiin istumista tosiaan ilman suullista käskyä, ihan vain muistinvirkistykseksi. Lisäksi opetukseen lisätään käsky yli, jolloin kissan tulisi hypätä osoittamani esteen ylitse. Tehtävä oli kiva Nalan mielestä, ja kivasti tyttö jaksoikin hypähdellä pari kertaa, joiden jälkeen pidettiin tauko. Nalalle sana kärsivällisyys on yhtä hepreaa, mutta onneksi olen oppinut tunnistamaan siitä, milloin sen aivot alkavat käydä ylikierroksilla ja silloin onkin hyvä aika lopettaa.

Muutenkin naksutinkoulutus on ainakin minulle antanut ja opettanut uutta näkökulmaa kissan elekieleen, mitä on mielestäni tärkeä osata lukea temppuja opettaessa. Aktiivisena, uteliaana ja innokkaana kissaa on helpoin ohjata, ja tärkeää on huomata milloin oppi alkaa puskea "yli äyräiden". Itse suosinkin useampaa lyhyttä treenikertaa päivässä, kuin pitkäjaksoista kouluttamista. Kivempi on päättää harjoittelu silloin, kun kissa on vielä innokas ja valmis tekemään vielä lisää, niin harjoittelu varmasti sujuu sulavammin. 

Yhteistyö ja luottamus kulkevat naksutinkoulutuksissa käsi kädessä, ja voisin väittää että jopa vankistuvatkin harjoituskertojen myötä. 

Istu- käsky onnistuu, Nala näytti mallia.

Meillä kannustimena toimivat Cosman namit, jotka ainakaan alussa eivät saaneet kissalta innostunutta vastaanottoa. Nyt kuitenkin tilanne on toinen ja nuo ovat vastustamattominta herkkua, mitä on mahdollista saada. Ainoa homma on, ettei Nala millään jaksaisi isoimpia paloja niistä pureskella ja ne pitääkin neidille paloitella pienempiin osiin, jotta neiti Diiva niitä pystyisi sitten syömään.

Miten usein teillä on naksutin käytössä ja onko kyseinen kapistus teidän mielestänne hyödyllinen? 

Herkut unohtuivat vasempaan käteen kuvatessa, siksi kuvattavan lasittunut katse.

Kommentit



  1. Meillä on naksutin käytössä Sepon kanssa oikeastaan päivittäin ja tuntuu se hyödyllinen olevan. Harjoitellaan ainakin kerran päivässä, tälleen tosi aikaisin aamulla, ja usein uudestaan iltapuolella kerran tai kahdesti. Yhteen harjoituskertaan ei kuitenkaan mene muutamaa minuuttia pidempään. :) Kassisen kanssa puuhaillaan sitten saman verran ilman naksutinta (ja ihan hyvin onnistuu silti), useimmiten Seposta erillään mutta joskus yhdessäkin. Meillä on myös ihmisten työnjako: minä opetan uudet temput ja henkilökunnan toinen puolisko harjoittelee niitä vanhoja tuttuja. :D

    Kaksi ihmistä tarkoittaa tietysti myös helpompaa temppujen taltiointia, toivottavasti saat apua kuvauksiin! Puskemistemppu olisi kiva nähdä! Meillä harrastetaan mmuuten sitäkin, että kamera laitetaan itsekseen kuvaamaan pienen kirjapinon päälle. Videoista tulee hyviä niin, ei ainakaan kamera hytky ja tärise. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla myös muiden kokemuksia! Itse en moista työnjakoa ole saanut sovituksi mutta enköhän jokupäivä saa suostuteltua apukäsiä jeesaamaan!

      Video olisi muuten hyvä idea, pitääpä koittaa kuvailla joskus pätkää ja katsoa millasta materiaalia sais siitä aikaiseksi:D

      Poista
  2. Onnistuisiko jokin supersuperherkku auttamaan tottumaan tassujen kosketteluun?

    Meillä ei enää käytetä naksutinta kun se alkoi olemaan enemmän tiellä kuin hyödyksi. Aikaisemmin naksutin oli mukana uusien temppujen opettelussa ja osatut mentiin ilman, nyt ollaan vuosi-pari menty kokonaan ilman. :) Kisut saavat vain suullisen merkin ja perään namin. Aina ei mene sekunnilleen oikein, mutta tietävät silti hyvin mistä kehutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että neidin kanssa auttaa, tassut on vaan semmonen no-no- juttu sillä joka ei oikeastaan muuten haittaa :) kunhan antaa nykyiseen malliin leikata kynnet niin Nala myös saa luvan jatkossakin olla neiti Herkkähipiäinen:D mielenkiintoista kuulla näitä naksutinkokemuksia, kyllä noi kissat oppii hyvin eri asioita vaikka toisin saattaisivat jotkut ajatella !

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Hauskaa uutta vuotta vuodelle 2021!

  Lämmöllä otamme tulevan vuoden vastaan. Oli tässäkin vuodessa omat puolensa, vaikka muuten raskas onkin ollut. Olihan meillä muutto uuteen asuntoon ja sitten heinäkuussa kotiutui Fido. Siinä kai ne kohokohdat olivat, vaikka on tähän vuoteen mahtunut onneksi muutakin mukavaa.  Tämä on Fidon ensimmäinen vaihtuva vuosi, joten juhlistamme kotona ja katsomme millaisen reaktion raketit saavat aikaan. Veikkaus on, että eivät juuri minkäänlaista mutta eihän sitä koskaan tiedä. Fidon mielestä kun kovaääninen imuri on viheliäisimmistä pahoista asioista pahin.  Nala ei ainakaan pelkää, se katselee ikkunasta ja ottaa aina tyynen zenmäisesti vaihtuvan vuoden vastaan. Voitteko uskoa että se on asunut täällä meillä pian 5 vuotta? Aika menee kyllä vauhdilla eteenpäin. Hauska uutta vuotta vuodelle 2021! Palataan taas ensi vuonna blogin merkeissä asiaan! 💛