Ei puhettakaan, että matolääke piilotettaisiin ruoan sekaan tai herkuilla lahjomalla. Meillä väijytetään uhri nurkkaan, napataan se kainaloon ja koitetaan saada lääke eläimen tiukasti yhteenpuristettujen hampaiden välistä maaliinsa. Lopputulema yleensä on, että ainetta on missä tahansa muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla. Ei ole nimittäin ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun Nala puklaa annoksensa takaisin lääkkeenantajan päälle, vaikka kuinka luulisi sen nielaisseen seoksen jo.
Meillä siis matolääkkeenä toimii Axilur, jonka annan veteen liuotettuna ruiskulla. Sama rumba käydään läpi kolmena peräkkäisenä päivänä kahdesti vuodessa - ei mitään herkkua siis, vaikka namipaloja operaation jälkeen saisikin.
Tänään myös pestiin uhrin hampaat, joten kyseessä oli ekstrahirveä päivä. Epäluuloiset mulkoilut sängyn alta omistajan kävellessä ohitse kuuluvat siis asiaan todennäköisesti vielä kahtena seuraavana päivänäkin.
Jaksamista loppumattomaaan madotushärdelliin! Lääkkeenannossakin helpottaa, jos saa kaksi ihmistä mukaan, toinen pitää kiinni ja toinen syöttää tablettia. Madotusaikaan voi esim. strategisesti kutsua jonkun ystävän kahville ja sitten pyytää apua. Ei ne yleensä kehtaa kieltäytyä, täällä ainakin toimii! :D
VastaaPoistaMeillä annetaan Axilur-tabu kahtena puolikkaana, margariinilla voideltuna suoraan kurkkuun. Tuntuu helpoimmalta, ja liuottaminen ruiskuun tuntuu niin hankalalta... Miten olet päätynyt siihen? :)
Ruisku tuntui kätevältä vaihtoehdolta meillä, kun oikein mikään muu ei tuntunut toimivan ja tällä systeemillä lääkkeet saa toisen kurkusta alas, vaikka miten kivaa se ei välttämättä olekaan. Onneksi seuraavaa madotuskertaa saa taas odotella pidemmän aikaa, niin Nala säästyy taas hetkeksi siltä:D
PoistaKiitos tuosta voivinkistä! Meillä suurin ja paras herkku olisi varmasti voi, jos Nala saisi päättää joten pitää miettiä onnistuisko lääkkeenanto tuolla tavalla !
Meillä harjoitellaan säännöllisesti lääkkeiden ottamista raksuilla. Eli suu auki, raksu kurkkuun, pidetään kuonosta kiinni ja silitetään samalla leuan alta. Kun nielaistu, niin vapautetaan otteesta.
VastaaPoistaJa onneksi ollaa harjoiteltu sillä pari kertaa olen joutunut antamaan kyylääkkeen ampiaisen piston takia ja molemmilla kerroilla pistänyt nassuun = hengittäminen ollu uhattuna. Joten silloin ei olisi ollu pelivaraa pelleillä lääkkeen ottamisen kanssa :(
Ai niin, meillä matolääkkeenä Milbemax, mikä on huomattavasti pienempi kuin Axilur, eikä tartte antaa kuin kerran.
Huh, on tosiaan hyvä harjoitella näköjään useampia tilanteita etukäteen, niin sitten tositilanteessa onnistuu lääkitseminen ongelmitta! Milbemaxista en olekaan aikaisemmin kuullut, niin pitää ottaa selvää! Olisi kyllä paljon helpompi yksi madotuskerta kolmen päivän kuurin sijasta.
PoistaMeillä silloin kun vielä madoteltiin, Axilur meni kätevästi suoraan ruuan mukana. :D Madotus jätettiin pois kun hoksattiin ettei meillä oikeastaan ole mitään mistä matoja voisi tulla. Aloitetaan taas sitten kun joskus tulevaisuudessa saadaan pihallinen asunto, johon rakennetaan ulkotarha. :)
VastaaPoistaMinäkin katson vähän tilanteen mukaan miten kannattaa matolääkkeet antaa, nyt on tullut ulkoiltua reippaasti joten varmuudelta iskin matolääkkeet nassuun. Menisipä Nalallekin helposti vain ruoan mukana nuo, niin hommahan olisi tosi helppo:D !
PoistaMeillä kanssa käytössä Axilur. Olen antanut tabletin näille nuoremmille murskattuna ja sekoitettuna nutriplus-geeliin. Syövät mielellään. Vanhemmat ovat sen verran ahneita, että syövät ruoan seassa. Kokeilin aikoinaan antaa Ellille kokonaisena, eikä käynyt hyvin vaikka neiti oli pyyhkeeseen käärittynä... Mulle siis :D Tuo ruiskumetodi voisi olla kanssa varteenotettava vaihtoehto!
VastaaPoistaNäitä muiden keinoja on aina kiva kuulla jos itsekin uskaltautuisi joskus tekemään tämän taistelun toisella tavalla! Tuo lääkkeenantaminen ruiskun kautta on ollut tietyssä mielessä helpointa, kun ainakin tietää että lääke on varmasti matkalla kohteeseensa (eikä esimerkiksi jäänyt nirsolta kissalta syömättä kupista) :)
Poista