Siirry pääsisältöön

Hyi me madotetaan!



Aika on tullut syksyn vuosittaisen matolääkekuurin, joka ei oikeastaan omistajan saatika sitten karvapeitteen omistavan nelijalkaisen otuksen mielestä herätä järin innokkaita ajatuksia. Matolääkkeen anto kun ei aina meillä suju täysin sulavasti. 

Ei puhettakaan, että matolääke piilotettaisiin ruoan sekaan tai herkuilla lahjomalla. Meillä väijytetään uhri nurkkaan, napataan se kainaloon ja koitetaan saada lääke eläimen tiukasti yhteenpuristettujen hampaiden välistä maaliinsa. Lopputulema yleensä on, että ainetta on missä tahansa muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla. Ei ole nimittäin ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun Nala puklaa annoksensa takaisin lääkkeenantajan päälle, vaikka kuinka luulisi sen nielaisseen seoksen jo.




Meillä siis matolääkkeenä toimii Axilur, jonka annan veteen liuotettuna ruiskulla. Sama rumba käydään läpi kolmena peräkkäisenä päivänä kahdesti vuodessa - ei mitään herkkua siis, vaikka namipaloja operaation jälkeen saisikin.


Tänään myös pestiin uhrin hampaat, joten kyseessä oli ekstrahirveä päivä. Epäluuloiset mulkoilut sängyn alta omistajan kävellessä ohitse kuuluvat siis asiaan todennäköisesti vielä kahtena seuraavana päivänäkin. 



Kommentit

  1. Jaksamista loppumattomaaan madotushärdelliin! Lääkkeenannossakin helpottaa, jos saa kaksi ihmistä mukaan, toinen pitää kiinni ja toinen syöttää tablettia. Madotusaikaan voi esim. strategisesti kutsua jonkun ystävän kahville ja sitten pyytää apua. Ei ne yleensä kehtaa kieltäytyä, täällä ainakin toimii! :D

    Meillä annetaan Axilur-tabu kahtena puolikkaana, margariinilla voideltuna suoraan kurkkuun. Tuntuu helpoimmalta, ja liuottaminen ruiskuun tuntuu niin hankalalta... Miten olet päätynyt siihen? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruisku tuntui kätevältä vaihtoehdolta meillä, kun oikein mikään muu ei tuntunut toimivan ja tällä systeemillä lääkkeet saa toisen kurkusta alas, vaikka miten kivaa se ei välttämättä olekaan. Onneksi seuraavaa madotuskertaa saa taas odotella pidemmän aikaa, niin Nala säästyy taas hetkeksi siltä:D

      Kiitos tuosta voivinkistä! Meillä suurin ja paras herkku olisi varmasti voi, jos Nala saisi päättää joten pitää miettiä onnistuisko lääkkeenanto tuolla tavalla !

      Poista
  2. Meillä harjoitellaan säännöllisesti lääkkeiden ottamista raksuilla. Eli suu auki, raksu kurkkuun, pidetään kuonosta kiinni ja silitetään samalla leuan alta. Kun nielaistu, niin vapautetaan otteesta.

    Ja onneksi ollaa harjoiteltu sillä pari kertaa olen joutunut antamaan kyylääkkeen ampiaisen piston takia ja molemmilla kerroilla pistänyt nassuun = hengittäminen ollu uhattuna. Joten silloin ei olisi ollu pelivaraa pelleillä lääkkeen ottamisen kanssa :(

    Ai niin, meillä matolääkkeenä Milbemax, mikä on huomattavasti pienempi kuin Axilur, eikä tartte antaa kuin kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, on tosiaan hyvä harjoitella näköjään useampia tilanteita etukäteen, niin sitten tositilanteessa onnistuu lääkitseminen ongelmitta! Milbemaxista en olekaan aikaisemmin kuullut, niin pitää ottaa selvää! Olisi kyllä paljon helpompi yksi madotuskerta kolmen päivän kuurin sijasta.

      Poista
  3. Meillä silloin kun vielä madoteltiin, Axilur meni kätevästi suoraan ruuan mukana. :D Madotus jätettiin pois kun hoksattiin ettei meillä oikeastaan ole mitään mistä matoja voisi tulla. Aloitetaan taas sitten kun joskus tulevaisuudessa saadaan pihallinen asunto, johon rakennetaan ulkotarha. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katson vähän tilanteen mukaan miten kannattaa matolääkkeet antaa, nyt on tullut ulkoiltua reippaasti joten varmuudelta iskin matolääkkeet nassuun. Menisipä Nalallekin helposti vain ruoan mukana nuo, niin hommahan olisi tosi helppo:D !

      Poista
  4. Meillä kanssa käytössä Axilur. Olen antanut tabletin näille nuoremmille murskattuna ja sekoitettuna nutriplus-geeliin. Syövät mielellään. Vanhemmat ovat sen verran ahneita, että syövät ruoan seassa. Kokeilin aikoinaan antaa Ellille kokonaisena, eikä käynyt hyvin vaikka neiti oli pyyhkeeseen käärittynä... Mulle siis :D Tuo ruiskumetodi voisi olla kanssa varteenotettava vaihtoehto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä muiden keinoja on aina kiva kuulla jos itsekin uskaltautuisi joskus tekemään tämän taistelun toisella tavalla! Tuo lääkkeenantaminen ruiskun kautta on ollut tietyssä mielessä helpointa, kun ainakin tietää että lääke on varmasti matkalla kohteeseensa (eikä esimerkiksi jäänyt nirsolta kissalta syömättä kupista) :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Hauskaa uutta vuotta vuodelle 2021!

  Lämmöllä otamme tulevan vuoden vastaan. Oli tässäkin vuodessa omat puolensa, vaikka muuten raskas onkin ollut. Olihan meillä muutto uuteen asuntoon ja sitten heinäkuussa kotiutui Fido. Siinä kai ne kohokohdat olivat, vaikka on tähän vuoteen mahtunut onneksi muutakin mukavaa.  Tämä on Fidon ensimmäinen vaihtuva vuosi, joten juhlistamme kotona ja katsomme millaisen reaktion raketit saavat aikaan. Veikkaus on, että eivät juuri minkäänlaista mutta eihän sitä koskaan tiedä. Fidon mielestä kun kovaääninen imuri on viheliäisimmistä pahoista asioista pahin.  Nala ei ainakaan pelkää, se katselee ikkunasta ja ottaa aina tyynen zenmäisesti vaihtuvan vuoden vastaan. Voitteko uskoa että se on asunut täällä meillä pian 5 vuotta? Aika menee kyllä vauhdilla eteenpäin. Hauska uutta vuotta vuodelle 2021! Palataan taas ensi vuonna blogin merkeissä asiaan! 💛