Meillä oli iso päivä toissapäivänä, sillä silloin oli aika mennä ihan kunnolla ulos. Nala siis tosiaan on aikaisemmin ulkoillut vain vanhempieni aidatulla takapihalla, jolta pääsee livahtamaan aina sisälle halutessaan mikäli se alkaa nähdä mörköjä ja kummituksia aidan toisella puolella. Tällä kertaa mentiin kuitenkin ihan kotona ulos valjaissa, mikä oli varsinaisen jännää sekä omistajan että kissan mielestä. Hihnana käytin meidän vanhaa kangasremmiä, flexi kun on jäänyt nyt jäähylle toistaiseksi käytöstä.
Menimme ulos aika aamusta, sillä silloin siellä harvemmin liikkuu ketään. Tuuli kuitenkin oli sen verran kova, että se lisäsi omanlaistaan jännitystä ja alku oli kankea (kuinkas muutenkaan). Pihalla olimme sellaiset kevyet 10 minuuttia, ennen kuin meno alkoi mennä liian jännittäväksi ja epämukavaksi Nalalle. Siinä vaiheessa, kun sen häntä alkoi elää enemmän ja se alkoi kiinnittää huomiota ympäristöönsä, oli aika lopettaa siltä päivältä, jotta tästä kerrasta jäisi positiivinen fiilis.
Noin inhottavalla pinnalla Nala tosiaan käveli alkuun, ja koska kivet nyt eivät mikään mukavin saati turvallisin alusta kävellä ole, niin siirryttiin parempaan paikkaan jaloittelemaan. Seinän viertä kävellessään Nalalla kuitenkin todennäköisesti oli turvallisempi olo, sillä siinä vaiheessa häntäkin alkoi nousta pystyyn eikä vain olla tiukasti jalkojen välissä. Alla ainoa kuvatodiste asiasta:D
Todella rankka oli tämä pienikin kymmenminuuttinen, tai sitä mieltä ainakin oli Nala. Sisälle päästyämme neiti kun rojahti lattialle ja nukahti siihen.
Todennäköisesti jatketaan ulkoiluja tämän kerran innoittamana, sillä kaikki meni oikeastaan niin kuin odotinkin. Nalan ehdoilla jatketaan tietenkin harjoittelua, mutta oli kiva nähdä ettei tämä kerta kaikesta huolimatta ollut mikään katastrofi. Hiljaa hyvä tulee, on joku viisas joskus todennut ja siitä sietää olla samaa mieltä.
Menimme ulos aika aamusta, sillä silloin siellä harvemmin liikkuu ketään. Tuuli kuitenkin oli sen verran kova, että se lisäsi omanlaistaan jännitystä ja alku oli kankea (kuinkas muutenkaan). Pihalla olimme sellaiset kevyet 10 minuuttia, ennen kuin meno alkoi mennä liian jännittäväksi ja epämukavaksi Nalalle. Siinä vaiheessa, kun sen häntä alkoi elää enemmän ja se alkoi kiinnittää huomiota ympäristöönsä, oli aika lopettaa siltä päivältä, jotta tästä kerrasta jäisi positiivinen fiilis.
 |
| Selustaa pitää selvästi vahtia aina, ettei kukaan vaan pääse yllättämään takaa. |
Noin inhottavalla pinnalla Nala tosiaan käveli alkuun, ja koska kivet nyt eivät mikään mukavin saati turvallisin alusta kävellä ole, niin siirryttiin parempaan paikkaan jaloittelemaan. Seinän viertä kävellessään Nalalla kuitenkin todennäköisesti oli turvallisempi olo, sillä siinä vaiheessa häntäkin alkoi nousta pystyyn eikä vain olla tiukasti jalkojen välissä. Alla ainoa kuvatodiste asiasta:D
 |
| Rankka elämä, mitä sitä muutakaan voi sanoa. |
Todella rankka oli tämä pienikin kymmenminuuttinen, tai sitä mieltä ainakin oli Nala. Sisälle päästyämme neiti kun rojahti lattialle ja nukahti siihen.
Todennäköisesti jatketaan ulkoiluja tämän kerran innoittamana, sillä kaikki meni oikeastaan niin kuin odotinkin. Nalan ehdoilla jatketaan tietenkin harjoittelua, mutta oli kiva nähdä ettei tämä kerta kaikesta huolimatta ollut mikään katastrofi. Hiljaa hyvä tulee, on joku viisas joskus todennut ja siitä sietää olla samaa mieltä.
Reipas Nala<3 ootko miten totuttanut sen valjaisiin ja mitkä valjaat sulla on Nalalle käytössä?
VastaaPoistaNala on! Totuttamiseen tarvitsee kärsivällisyyttä ja aikaa, riippuen tietenkin kissan yksilöllisyydestä. Meillä meni helposti niin, että aina kun Nalalla meni valjaisiin ns "hermo", ohjasin sen mielenkiinnon johonkin kivempaan tekemiseen niin valjaat unohtuivat. Kannattaa myös kiinnittää valjaiden laatuun ja sopivuuteen huomiota, ettei käy niin että joutuu ostamaan useampia ja vaihtamaan, kun valjaat eivät olleetkaan hyvät.
Poistahttps://www.mustijamirri.fi/rukka-comfort-air-valjas-harmaa-c150528 mulla on nämä koossa S koirien puolelta käytössä ja tosi tyytyväinen olen ollut!
Voi Nala kun noin väsähti teidän lenkistä varmasti oli jännittävää kun ekaa kertaa menitte uuteen paikkaan ulkoilmaan (:
VastaaPoistaVarmasti oli jännää, mutta hyvin tyttönen kyllä suoriutui 😊
PoistaHienoo Nala, olit todella reipas!
VastaaPoistaMeillä palvelija haluisi laittaa historiaan "munakello ulkoilut" mutta ei se ollu oikein meidän juttu mennä kaikki samassa narussa. Mieluummin vartti yksin ulkoilua kuin tunti kimpassa...
Ei voi kulkea kaikki samaan suuntaan yhtäaikaisesti ja nätisti, mitä kivaa siinä sitten olisi? :D Jos ollaan ulkona niin sitten ollaan ulkona ja jokainen ilmansuunta pitää tutkia tarkkaan, mielellään samaan aikaan vieläpä! Omistajalle tietenkin varmasti helpompaa se 15min kerrallaan... :D
PoistaHienoa reippailua :) Meillä vielä haaveillaan siitä 10 minuutin ulkoilusta, 5 minuuttiakin tuntuu olevan näille liikaa :D
VastaaPoistaOn toi valjastelu kyllä välillä sen verran jänskää, että oli se sitten 5 taikka 10 minuuttia niin saattaa se noista nelijalkaisista tuntua niiiiiin pitkältä ajalta. Nää on näitä näkemyseroja kissojen ja omistajien välillä kannattaako malttaa/uskaltaa olla pihalla vaiko ei. :D
PoistaMahtavaa! :) Eiköhän siitä ulkoiluaika pitene kun tyttö alkaa tottua, tuo 10 minuuttiakin on pitkä aika! :)
VastaaPoistaToivotaan ainakin näin, että saa itseluottamusta niin paljon, että kotonakin päästään ulkoilemaan enemmän:D !
Poista