Siirry pääsisältöön

Operaatio hammaskivi

Tämä aihe tosiaan tuli nyt vihdoinkin ajankohtaiseksi, ja tässä sitä ollaan kun kerran lupauduin reissusta kirjoittamaan. Tässä tietokonetta näpytellessäni nimittäin on kissaneidolla varsinaisen komea (ja eläinlääkärikäynnin takia yrmeä) Pepsodent- hymy ja erittäin puhtaat, hammaskivettömät hampaat. 


Passi löytää aina tiensä mukaan, vaikkei sitä eläinlääkärillä välttämättä tarvitsisikaan. 

Otettiin maanantaina siis suunta Vantaalle ja  Karvakamuteläinlääkäriasemalle, josta olen ehtinyt kuulla paljon hyvää ja itsekin tämän kokemuksen myötä voin suositella kyseistä paikkaa kaikille vantaalaisille lemmikinomistajille (ja miksei tietenkin myös muillekin)! Saimme nimittäin niin mukavaa, iloista ja ammattitaitoista asiakaspalvelua, että tällä kertaa jäi kissa vieraiden hoiviin ilman minkäänlaista huolta. Nalakin uskalsi olla eläinlääkärin kanssa tavallista rohkeampi itsensä kuin mitä se on yleensä ollut, ja kiva niin. 

Kuten aikaisemmallakin rauhoittamiskerralla (sterilointi reilu vuosi sitten), Nala punnittiin ensin (paino 3,160kg, mikäli muisti toimii oikein) ja se sai rauhoittavia takalistoonsa. Sen jälkeen sain jäädä sen kanssa toimenpidehuoneeseen kaksin odottelemaan niin pitkään, että rauhoite rupesi vaikuttamaan. Rapsuttelin karvapalloa aikani ja katsoin, miten sen silmiin hiipi sumuinen katse ja pian sen suusta alkoi kuulua tuhinaa, mikä kuulosti erehdyttävästi kuorsaukselta. 


Olo alkoi olla vähän jännä rauhoitteen jälkeen.

Itse operaatio vei suunnilleen tunnin, ennen kuin saimme Nalan hakea mukaan kotimatkalle. Tyttö oli sen verran mömmöissä, että nukkui koko automatkan kotipihaan asti sikeästi. Vasta laskettuani kantokassin kotona lattialle, alkoi Nala taistella kuvitteellisia mörköjä vastaan ja kassin avattuani kömpi sieltä huojuva nelijalkainen otus, jonka silmät seisoivat päässä ja harittivat sen verran, että hyvä kun reppana näki minne kulki. Tyttö suuntasi suoraan sängyn alle ja lysähti sitten suorilta jaloilta maahan makaamaan silmät seisoen päässä, näyttäen siltä kuin se olisi suunnilleen paennut jotakin aivan kammottavaa ja pysähtynyt viimein vetämään happea. Myös etujalan paikka, jossa oli ollut mitä ilmeisimmin kanyyli ja josta oli ajeltu pieni kaistale karvaa pois, ärsytti ja kutitti silminnähden Nalaa suunnattomasti. 


Elämä on rankkaa, valitettavasti. 

Koitin tarjota Nalalle lämmintä makuupaikkaa virkoamisen ajaksi, mutta arvatkaa kahdesti, oliko tämä lääkehuuruissa höyryävä kissa tässä asiassa samalla aaltopituudella. Sen mielestä parhain paikka oli sängyn alla, mahdollisimman kaukana tyhmistä ihmisistä. Turhaan en sitä pakottanut vaihtamaan paikkaansa, vaan annoin sen rauhassa koittaa selvitellä päätään siellä missä tahtoi. Nalalla menikin koko loppuilta unimaailman monstereita vastaan taistellessa, sillä se hortoili menemään milloin minnekin ja kävi ulko- ovella murisemassa, vaikkei siellä ketään ollut. Näköjään voi kevytkin anestesia saada pienen eläimen aivan pöllyyn. Vahinkopissatkin se ehti tehdä - ja niin muuten kakkoshädänkin - jolloin Nala joutui järkyttävän eläinlääkärireissun jälkeen vielä pyllypesulle ollessaan enemmän täysissä tolkuissaan. Sen omat peseytymisyritykset olivat sen verran onnettomia ja hyödyttömiä, että siinä vaiheessa oli aika ihmisten väliintulon, mitä Nala vastusteli vähemmän kuin mitä täysissä voimissaan olisi tehnyt.


Märkäruoka maistui illalla hyvin, sillä aiemmin syödä ei saanut 8 tuntiin ennen hammaskivenpoistoa.

Nala piti hammaskiven poiston jälkeen hetken suuta myös auki ja kuolasi vain vähän, mutta sen kerrottiin ennen lähtöämme olevan täysin normaalia. Kipuja kissalla kuulemma ei pitäisi olla, kun hampaat muuten olivat hyvässä kunnossa, mutta hampaiden kiillotukseen käytetty hiontapasta saattoi maistua kissan suussa pahalta, joka ilmeisesti kuolaamista aiheutti. 

Ilman inhottavaa lääkepöllyä siis selvittiin loistavasti, ja neidin hampaiden kerrottiin tosiaan olevan erinomaisessa kunnossa (poislukien se hammaskivihomma tietenkin). Lisäksi ruokinnan kanssa ohjeistettiin antamaan ensimmäisenä iltana märkäruokaa, ettei raasu nälissään/ahneuksissaan vetäisi nappuloita väärään kurkkuun syödessään. Päätin noudattaa ohjetta, vaikka villeimmissä unelmissanikaan en olisi voinut kuvitella yleensä niin nirson kissani ahnehtivan yhtään mitään, edes rakkaimpia raksujaan. Nähdessäni sen lappaavan märkäruokaa kitaansa illalla siihen tahtiin kuin ei olisi ikinä ruokaa nähnytkään, tajusin että näköjään sitä oppii uutta tosiaan joka päivä - omista eläimistään varsinkin. 


Seuraavana aamuna meno oli näinkin normaali - Kickeroonkin kanssa jaksoi pieni painia:D

Kysy ihmeessä lisää, jos jokin jäi kiinnostamaan enemmän, voin mielelläni kertoa koko hommasta ja kokemuksesta, mikäli aihe kiinnostaa :) Olisi mukava myös kuulla, onko teillä ollut samankaltaisia kokemuksia hammaskivenpoistosta?


Kommentit

  1. Hurrrja reissu. Onneksi se on jo historiaa.
    Kiva lukea mitä se käytännössä on, ei sitä koskaan tiedä milloin se on edessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä jännää meillä molemmilla, ja hyvä kun on rauha taas maassa :D Toivottavasti saatte odotella vielä pitkään ennen kun pitää hammaslääkärille asti raahautua!

      Poista
  2. Hienoa, että reissu on ohi ja Nala toipui hyvin! Toivottavasti seuraavaa poistokertaa saa odottaa kauan. :)

    Meillä eivät Kassinen tai Seppo ole vielä joutuneet/päässeet hammaskivenpoistoon, joskin Kassisella alkaa olla kiveä takimmaisissa poskihampaissa, joita on hankala harjata. Reissu siis edessä jossain vaiheessa. Naama-vainaa ehti käydä poistossa kahdesti, vaikka viettikin meillä vain elämänsä viimeiset kahdeksan kuukautta. Ne olivat tätä Nalan kokemusta rankempia, varsinkin viimeinen, kun suusta valui verta vaikka kuinka kauan käynnin jälkeen. Sillä kertaa oli ainakin kunnolla putsattu ientaskut ja jotain... Sai Naama sitten elellä viimeiset viikkonsa hienoilla hampailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan joo, että seuraava kerta tulee vasta joskus kaukana tulevaisuudessa ! Takahampaissa Nalallakin oli hammaskiveä kiitettävästi, kuten teidän kissoilla, joten pitää nyt kunnostautua ja harjailla niitä hampaita vain armottoman aktiivisesti, jotta ne pysyisivät jatkossakin kunnossa:)

      Poista
  3. Oii, pikkuinen Nala! ♥ Mahtava juttu, että operaatio meni hyvin! :) Meilläkin etenkin nuo vahinkopisut on yleisiä anestesiahuuruissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meni kyllä kokemuksena erittäin hyvin tällein omistajan näkökulmasta ja löydettiin aivan ihana eläinlääkäriasemakin! Nuo vahinkopisut juu eivät kuuleman mukaan ole harvinaisia, aikaisemminkin on meillä nukutusainehöyryissä päässyt mokomat. Onneksi seuraavana päivänä kisu oli ihan oma itsensä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: