Siirry pääsisältöön

Ei voi olla onnea olematta vähän epäonneakin

Kissat tulevat nykyisellään hyvin toimeen. Tai no, sillä tavalla toimeen, että välillä satutaan pesemään toisen otsaa ajoittain ja suostutaan nukkumaan lähetysten (jopa syömään samaan aikaan aikaan samalta lautaselta jos nälkä on kova ja ruoka herkullista ennen kuin toinenkin kuppi on ruoka- aikana ehtinyt laskeutua maahan). 

Myös Fidon ripuli on saatu kuntoon vatsalle hellävaraisemmalla ruoalla, jota eläinlääkäri suositteli. 

Siksipä voisikin sanoa, että meillä oli vähän huonoa tuuria matkassa. Tai no, Fidolla oli.  Sen verran että tuli istuttua pari päivää sitten neljä tuntia päivystyksessä kotiin tuomisina kauluria käyttävä, vähän sekava kissa tassu paketoituna. Kuvia ei ole tullut otettua tästä ja kaikesta muusta härdellistä johtuen, mutta kerronpa mitä tapahtui. 

Tämä on muuten ensimmäinen kerta kun ollaan lähdetty ihan kissavoimin päivystykseen. Koko hommahan eteni niin, että jätin kissat kahden kauppareissun ajaksi. Täysin tavallinen homma - ovat olleet aiemmin ilman ongelmia tai vaikeuksia  pari tuntiakin kahden kesken. Kotiin tulin vain huomatakseni, että Fido pomppasi alas sohvalta ja klenkkasi kolmella jalalla, ei puhettakaan että olisi laskenut painoa vasemmalle etutassulle. 

Ei muuta kuin kuskia hälyttämään ja autolla päivystykseen. Luojan kiitos en tullut yksin kotiin vaan äitini sattui tulemaan samalla juuri käymään. Sen ansiosta onnistuin kasaamaan itseni alkusäikähdyksestä ja soittamaan eläinlääkäriin.

Päivystyksen idea on simppeli niin ihmisten kuin eläintenkin kanssa - jonoon vaan, mutta jos vastaanotolle kiidätetään akuutimpi tapaus, menevät tällaiset luonnollisesti jonon ohi. Meidätkin kirjattiin sisään ja pahoiteltiin ruuhkaa. Sillehän ei kukaan voinut mitään, eivät ihmiset eivätkä eläimet joten muu ei auttanut kuin odotella. Mielestäni Fido pääsi jopa nopeasti tutkittavaksi - reilu 1,5 tuntia meni että pääsimme ensin hoitajan tutkimukseen ja siitä hetken päästä eläinlääkärin pöydälle. 

Eläinlääkäri ei pystynyt paikantamaan tassun kipualuetta, koska pentu valitti kaikkea olasta varpaisiin koko vasemman etujalan osalta. Vaihtoehdot olivat joko kipulääke ja kotiin katsomaan paranisiko jalka, tai sitten rauhoitettuna röntgeniin kuvattavaksi. Päätös oli itselläni helppo - ehdottomasti röntgeniin. Sillä tavalla jonkinlainen mielenrauha olisi edes jotenkin saavutettavissa. 

Odotellessani taisin vain toistella ääneen että toivottavasti se ei ole murtuma, sillä jonkinlaista rahinaa kuulemma jalassa oli tuntunut ja se saattoi eläinlääkärin mukaan olla merkki murtumasta. Kun eläinlääkäri kutsui minut takaisin, totesi hän ensin että selkeää murtumaa Fidolla ei ollut. Hiusmurtuma se tosin saattoi olla (ne eivät kuulemma näy heti röntgenissä) tai sitten jonkinlainen ikävä revähdys. Rauhoite ei ollut tepsinyt tarpeeksi hyvin, joten heidän oli myös pitänyt antaa hieman nukutusainetta pennun paikoillaan pysymiseen kuvia varten. 

Kotona Fido oli raukka ilmestys. Nala sähisi moiselle tötteröpäälle ensin, mutta meni sen jälkeen haistelemaan ja taisi sitten päätellä että jotain tuttua tuossa huojuvassa otuksessa kuitenkin loppujen lopuksi oli. Erotin kissat, kannoimme kiipeilypuun makkarista olkkariin ja ruuvasimme sängystä jalat irti ettei pennun tarvitsisi hypätä korkealle saati vahingossa tipahtaa huonosti alas jos hyppäisikin. 

Tämä kaikki tapahtui siis torstaina. Edellinen postaus tuli bloggerin kautta ajastettuna, jota en edes muistanut kaikessa hässäkässä ajastaneeni, joten aikajana ei sovi tämän kertomuksen kanssa ihan yksiin tästä syystä. Nyt tilanne on se, että Fido varaa painoa tassulleen kyllä, mutta varoo sitä hieman. Ensimmäisenä yönä se oli nimittäin askarrellut itseltään sekä kaulurin että tukisiteen irti. Eläinlääkäriä konsultoituani Fido saa kuulemma olla ilmankin sitä (alkuperäisen ohjeen mukaan sidettä/ kauluria olisi suositeltu pidettävän 3-4 päivää), mikäli varaa tassulleen eikä vaikuta kivuliaalta tai tule muita ongelmia esiin. Tukisiteet pysyvät huonosti kissoilla kuulemma muutenkin. 

Miten se on saanut jalkansa tuohon kuntoon? Sitä voi vain arvailla. Toki ne ajoittain Nalan kanssa pistävät painiksi ja mennessään kolisevat mutta enpä ajatellut että näin voisi käydä. Toki Fido on voinut tipahtaa itsekin jostakin tai kolhia muuten itseään ilman Nalaakin. Mitään puremajälkiä ei havaittu saati vihamielisiä eleitä ei kumpikaan kissoista ole toista kohtaan osoittanut joten tappelun mahdollisuuteen en jaksa uskoa. 

Kaiken kaikkiaan 4 tuntia päivystyksessä on mielestäni erittäin nopeaa toimintaa päivystykseksi henkilökunnalta ja Fidokin toipunut oikein hienosti siihen nähden että ontumista ei meinaa oikein silminnähden enää havaita. Vielä pe - la iltana se vaikutti kipeältä ja annostelin sille ruoan sekaan kipulääkkeen. Nyt sitä ei ole tarvittu, onneksi. 

Ikuiseksi mysteeriksi siis jääköön miten pentu onnistui loukkaamaan itsensä. Toivottavasti moista säikäytystä ei enää tule. Fidon tulon myötä tässä on itsekin joutunut opettelemaan uudestaan mitä tarkoittaakaan sanonta "eläinten kanssa sattuu ja tapahtuu". Meillä nyt tämä alku on ollutkin melkoista vuoristorataa (huoli kissojen totutuksesta, mysteeriripuli ja nyt tämä tassuepisodi). Mitä yllätyksiä tulevaisuudella onkaan, niin sitä odottelen mielenkiinnolla. Jospa kissojen osalta tilanne tasaantuisi niin, ettei ihan lähitulevaisuudessa (tai mieluiten tietenkään ikinä) tarvitsisi soitella itku kurkussa eläinlääkäriin. :)




Kommentit

  1. Auts, mitähän Fido on toheloinut 😿 Toivotaan että tassu paranee pian ja kissat olisivat ystäviä ❤️

    VastaaPoista
  2. Pennut voivat kyllä koheltaa itsensä jotenkin hankalaan paikkaan ja vaikka säikähdettyään vääntää jalkaa ihan itse. Onneksi vaiva paranee ja ehkä pieneen päähän on jäänyt muistutus, että ihan kaikkea ei kannata yrittää.
    Rapsutuksia Fidolle (ja Nalalle kans). ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsuttelen molempia kovasti 💖 jospa me tästä selvittäisiin!

      Poista
  3. No jo on teillä ollu hurrrjaa. Paranemisia Fidolle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon 💖 toivottavasti se tästä iloksi vielä muuttuu :)

      Poista
  4. Rotukissoilla taitaa olla taipumus koheltaa enemmän kuin maatiaisilla. Mutta oppia ikä kaikki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin olen kuullut sanottavan. Tilanteeseen tulossa päivitystä piakkoin :)

      Poista
  5. Voihan Fido, mitä menikään epäonneilemaan! Liekö jostain kiipeilypuusta tosiaan pyörähtänyt alas tai juossut päin seinää. :( Toipumista toivotellaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toipuminen onneksi on lähtenyt hyvin käyntiin. Vielä parannellaan mutta tilanne on hurjasti parempi :)

      Poista
  6. Voi pieni Fido- raasu :( toivottavasti pieni paranee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että pian oltaisiin kokonaan selvillä vesillä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: