Itse piru söpössä valeasussa

Fido tulonsa jälkeen hurmasi meidät kaikki. Siis aivan kaikki. Hurmurivaihe päättyi vain parin päivän jälkeen kun se pääsi tutkiskelemaan loppuosaa asunnosta. Sen jälkeen iski riiviövaihe joka onkin jatkunut tasaisena riiviöintinä tähän päivään saakka. 

Nalan pentuajan muistikuvat ovat tainneet hämärtyä tai sitten Nala oli poikkeuksellisen fiksusti ja asiallisesti käyttäytyvä pentu. Toki sen arkuus ja säikkyys vei paljon keskittymistä ja aikaa itseltänikin joten voipi olla että se saattaa vaikuttaa miksen muista Nalan roikkuneen johdoissa, hiuksissa, varpaissa, vaatteissa, sormissa tai sohvassa saati repineen mennessään kaikkia edellämainittuja kuten eräs toinen. 

Fido leikkisi niin kauan kun lelut ovat esillä jos sen antaisi. Vähän ollaan jouduttu rajoittamaan leikkejä jotta pentu muistaisi tehdä muutakin kuin jahdata huiskaleluja, kuten esimerkiksi vetää happea välissä. Fido kuitenkin tietää mistä lelut löytyvät joten jos lelun pistää pois, tomera kissanpentu menee lipaston laatikolle ja roikkuu siellä niin kauan kunnes joku toinen juttu on mielenkiintoisempi. Myös jos ihminen kyllästyy leikittämään ja lelu jostain syystä jää hetkeksi lattialle, pitää Fido huolen siitä että leikki jatkuu. Se nappaa kepin huiskaosuudesta kiinni ja juoksee pitkin kämppää lelun keppiosuus perässään kolisten. 

Fido myös kertoo mikäli ei ole mielestään leikkinyt tarpeeksi. Ensin nau'utaan ihmisen edessä suureen ääneen ja valitetaan vääryyttä kun huomiota ei saa. Jos tämä ei toimi, purraan ihmisiä varpaista ja myös Nala saa osuutensa yllätyshyökkäyksistä. Nala edelleen näyttää milloin pentu on mennyt liian pitkälle, ja Fido onneksi uskoo tätä nyt kerrasta toisin kuin aikaisemmin. Ihmisten varpaiden kanssa on vähän eri juttu. Varsinkin yöllä pahaa- aavistamattoman nukkujan varpaat ovat Fidon mielestä sopivan kypsiä maisteltaviksi. 

Toinen Fidon lempiasia maailmassa on ruoka ja se varmaan söisikin niin kauan kunnes napa ratkeaisi. Ihan sellaiseen tilanteeseen emme ole joutuneet, tosin tällaiseen kissaan, joka oikeasti syökin ruokansa eikä närpi sitä satunnaisesti kuten eräs toinen tassullinen tässä huushollissa on ollut erikoista totutella. Myös tasapainotus ruokien kanssa ollut vähän harjoittelua, sillä Fido itse syötyään olisi valmis toiseen kierrokseen mikä tarkoittaa Nalan ruokien varastamista.

Fidon täytyy olla läsnä siellä missä ihminenkin on. Ei voi tulla tilannetta missä se ei saisi olla lähellä tai tutkia. Tämä on kissamainen piirre toki, mutta Fido vie tämän aivan uusille ulottuvuuksille. Siinä missä Nala ottaa etäisyyttä hetken päästä tunkee Fido ihan iholle, kirjaimellisesti. Kohta kahden käden sormet eivät riitä laskemaan monestiko olen melkein mennessäni sitä potkaissut, sillä Fido tulee aivan kiinni ja viereen eikä väistä yhtään. Jos sitä rapsuttelee edes hetken verran käynnistyy kovaääninen kehruumoottori joka ei sammukaan ihan heti, ja rapsuttajan on sitten pakko kanssa rapsuttaa. Ihan. Koko. Ajan. Katsotaan minkälainen möly siitä isompana lähtee kehräyksensä kanssa. 

Mutta kaikki on anteeksiannettavissa kun pieni pentu nukahtaa ja on niin söpö että sydän halkeaa. Joten ehkä piru on vähän turha sana. Ihan perus kissanpentu se on, vaikka välillä omistajan hermoille käykin.