Siirry pääsisältöön

Lahjantuoja

Tyynyn vierestä löytyi tänään lahja, vaikkei ole edes joulu. Nala nimittäin päätti muistuttaa, miten taitava saalistaja onkaan ja toi minulle heti aamusta tyynyn viereen kohtuullisen kuolatun ja nuhruisen leluhiirensä. 

Leluhiiri on kaikista Nalan leluista pyhin ja tärkein. Sitä on ihan ookoo kurmuuttaa pitkin asuntoa niin, että kolina vain käy ja piilotella sitä mitä omituisimpiin paikkoihin. Loppujen lopuksi hiiri päätyy kuitenkin minulle aina poikkeuksetta tyynyn viereen nätisti aseteltuna. Sen metsästäjä puolestaan makoilee aina jalkopäässä tiukasti silmällä pitäen saalistaan, ettei hiiri vain pääse karkuun ennen kuin olen nähnyt mitä se on vaivalla saanut sänkyyn asti raahattua. 

Aikaisemmin ilmiö toteutui kaikkien lelujen kanssa, joita kissa kantoi uskomattomalla kärsivällisyydellä yön aikana viereeni. Siinä sitä sitten sai herätä leluarmeijan keskeltä, ja jalkopäässä kehräsi itse tyytyväisyyden perikuva. Nykyään vain tämä yksi kyseinen hiiri saa toimia uhrilahjana. 


Tassua varmuudeksi, ettei saalis karkaa...


"Ootkos nyt siinä!!"

Nalaa vähän harmittaa kun omistaja vain kuvailee, eikä osoita kiitollisuuttaan missään muodossa.

Ja tassua vielä kerran

"Ota nyyyt kun näin nätisti toin tän ihan tähän viereen!"

Mutta ei siinä, mielellään saa niitä leluja tuoda viereen jatkossakin, erittäin mielellään vieläpä. Tänään nimittäin tyynynvierestä löytyi söpön leluhiiren sijasta yöperhonen. Se oli jo sellainen lahja, mitä en osannut arvostaa Nalan odottamalla tavalla sitten millään - ihme kyllä.

Kommentit

  1. Kaunis ja niin ystävällinen lahjantuoja, pitää ihmisen hiirissä! :) Mistä hiirilelu on hankittu? Näyttää niin ihanan pehmeältä, että heti himottaa ostaa se kissoille. Vaikka taitaakin olla niin iso, että ei sillä ehkä kukaan leikkisi.

    Voi yöperhosraukkaa. :D Hassua, että ei päätynyt välipalaksi vaan tuli näytille. Täällä itsekkäät karvaeläimet kyllä syövät kaiken vähänkään syötäväksi kelpaavan. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitäähän sitä tyhmälle omistajallekin saalistaa jotakin, vaikka leluhiiriä sitten:D ! Tuo on muistaakseni ostettu Tuurin kyläkaupan lemmikkiosastolta viime kesänä, mutta varmasti muuallakin on samantapaisia leluja(:

      Meillä tuo saalistaja ei aina tajua syödä uhrejaan, vaan päästää ne karkuun. Kärpäsiä toisaalta kyllä ahmii ihan täysin säälimättömästi:D

      Poista
  2. Voi toista.. <3
    Toisipa jompi kumpi miun kisuistanikin minulle lelulahjoja, mutta ei..
    Sain kerran kyllä kärpäslähetyksen ja senkin sylkäistyään vierelleni Luna katsoi hölmistyneenä, kun saalis lähtikin uudelleen karkuun.. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärpäslähetykset ovat meilläkin tuttuja:D tottakai semmoiset pitää tulla näyttämään aina omistajalle ekana!

      Poista
  3. Ei ihme, on tosi miellyttävän näköinen hiiru! :) Meillä on ollut Haikulle alusta asti tärkein lelu kalalelu, millä se nykyään leikkii vain silloin kun sitä ahdistaa. ♥ Kun olen suihkussa oven takana tai pitkään pois kotoa. Silloin voi löytää kalan oven takaa tai kenkämatolta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nalalla on muuten myös tommoinen käytösmalli, että jos olen ollut pitkään jossain/suljetun oven takana ilman sitä, niin silloin kyllä roudaa tuota leluhiirtä kaikkialle ja mullekin näytettäväksi. Tiedä sitten siitä mikä idea siinä oikein on!

      Poista
  4. Onpas kivaa tällainen lahjominen vaikka lahjat ei aina ole ihan osuvia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko kai se on kun toinen on lahjoistaan ihan pähkinöinä:D

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Normipäivä

  Aurinko paistaa ja parvekkeen ovea pystyy pitämään jäätymättä auki niin, että kissat halutessaan voivat mennä haistelemaan lasitetulle parvekkeelle huumaavia tuoksuja ja kuuntelemaan lintujen laulua. Aika mukavaa, eikö vain?  Asioitakin olisi mistä tekisi mieli kirjoittaa ja päivittää, mutta ei ole muka aikaa. Olotila on kiireineen melkolailla sama kuin Fido tässä seuraavassa kuvassa demonstroi: