Ulkona voikin olla ihan kivaa!

Tätä kirjoittaessani ollaankin jo selviydytty kotiin ja Nala tuhisee tyytyväisenä tuossa jalkopäässäni. Kotiinpaluu tuntui olevan Nalankin mielestä tosi mukavaa, vaikka kyläillessä vanhempieni luona sillä olikin pikkuisen liian lepsut säännöt verrattuna oman kodin ankaraan nuhteeseen. Kylässä kun saa hyppiä ruokapöydille ja piiloutua vaikka minne ja portaiden välistä hyökkiä ihmisparkojen jalkoihin sekä pöllyytellä pellettiä pitkin asuntoa. Lisäksi siellä saa myös käydä niin paljon kuin haluaa ulkoilemassa omalla pihalla.

Vähän aikaisemmin valittelin Nalan pelästyneen onnettomasti ulkoilureissullaan flexin kanssa, mutta onnistuttiin käymään vanhempieni aidatulla pihalla ilman valjaita tai sitä onnetonta kelatalutinta. Totta kai Nalaa jännitti kauheasti ja meinasi tulla pupu pöksyyn, mutta hienosti jaksoi tyttö olla ja tutkia lähimaisemia. Ylpeä sietää olla omasta karvaperseestäni, vaikka tällä kertaa ulkoilut jäivät hieman lyhyiksi. Flexi saa nyt jäädä ihan suosiolla kaappiin ja jatketaan vanhalla kevyellä kangashihnalla valjaissa ulkoilua myös kotipuolessa jonkin aikaa. 

Tuolla pihalla kipittelee hurjasti oravia sekä kasapäin lintuja, joten tuoksut olivat varmasti päätä huumaavat! Sen verran hartaudella Nala maata ainakin tutki, että todennäköisesti jokin herkullisentuoksuinen eläin pensaikon alla oli pyörähdellyt. 

Kävimme myös kotona vielä parvekkeella eilen ilta- auringosta, joka lämmitti vielä kahdeksankin aikoihin ihanasti. Myöhemmin varmaan otetaan vielä valjaat ihan kunnolla taas ulos kun mennään pidemmälle, mutta turha sen kanssa on vielä hätäillä. Hitaasti hyvä tulee!