Kilpikonnakuvioita

Eli eipä meillä hirveästi hurjia asioita tapahdu. Kiirettä toki on riittänyt sen verran että välillä unohtuu missä viikonpäivässä sitä elää ja mitä kello on, vaikka puhelin tai rannekello sen tietäisi kertoa. Onneksi on elämässä mukana eläin, joka näyttää omalla esimerkillään että välillä on ihan okei ottaa iisimmin, kas näin: Arki siis rullaa tavallisesti eikä meille kuulu mitään ihmeellistä. Viimeisin adrenaliinia nostattava tilanne oli se, kun sisälle lensi kärpänen, jota allekirjoittanut koitti pelastaa vapauteen ja kissapeto saalistaa. Kärpänen osasi onneksi lentää samaa reittiä lopulta takaisin ulos, jättäen jälkeensä pettyneen metsästäjän.  Sellainen juttu tosin kävi että toissapäivänä tipahti postilaatikkoon lehti Hesyltä, johon sain kirjoittaa muiden vapaaehtoisten lisäksi jutun viime syksynä.  Projektia oli hauska tehdä ja oli erityisen mukava nähdä lopputulos vihdoinkin viimeisessä muodossaan lehden sivuilla! Jäsenlehtihän pyörii vapaaehtoistoimin ja oli hau

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Pakko kertoa niistä tipuista, joita katosi mystisesti kolme kappaletta heti koristeiden laiton jälkeen, mikä herätti henkilökunnassa tunteita huvittuneisuuden ja ärtymyksen välillä. Pääosin kuitenkin enimmäkseen niitä ensimmäisiä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tipuja rupesi löytymään sieltä sun täältä eikä jälki tosiaan ollut kaunista ihmisten keräillessä jäännöksiä pois lattialta. Viimeinen tipu löytyi pian muiden jälkeen, allaolevassa asennossa kaikkensa antaneena ja ulkoasultaan hieman tuunatussa muodossa. Vaikea arvata kuka on ollut asialla.  Jaa tipuja vai? En oo nähnyt yhtään, ootko sä? Päästyään metsästyksen makuun Nala ei malttanut jättää loppujakaan tipuja rauhaan, joten tänä vuonna houkuttelevat koristeet piti kerätä aikaisin turvaan saalistajan kynsistä. Ensi vuonna voi sitten ottaa saman homman alusta ja ehkä silloin koristeillekin on keksitty sellainen paikka, minne eräs pitkäkyntinen ei helpolla pääse.  Yhteenkään koristeeseen en oo kosken