Kilpikonnakuvioita

Meidän jengi toivottelee erinomaista joulua kaikille meidän juttuja lukeneille tai edes sivusilmällä seuranneille ihmisille ja niiden lemmikeille! Me vedetään hetki happea ja palataan ensi vuoden puolella asiaan, olkoon se vähintäänkin yhtä hyvä kuin tämä vuosi on ollut tähän asti!

Joulu on jo ovella, kirjaimellisesti ihan nurkan takana. Eipä ole sitä tajuttu ennen kuin varmaan nyt tätä kirjoittaessa. Joulukoristeetkin kaivettiin esille, lämmitettiin glögiä ja laitettiin joululaulut soimaan aamusta. Hyvin jouluisaa. Pelastettiin myös niitä koristeita uteliaan kissan tassuista useampaankin otteeseen, joka mielellään niitä pitkin asuntoa olisi kuljetellut.  Onneksi tontut ovat liikkeellä ja raportoivat kiltteydestä/tuhmuudesta eteenpäin, myös noiden nelijalkaistenkin. Kannattaisi siis muistaa se.  Mihinkään koristeisiin en oo kajonnut. Enkä vienyt piiloon. En varsinkaan sillon kun kukaan ei oo kattonut, että silleen. 

Luonnollisesti marraskuu on tuonut mukanaan kylmemmät ilmat mistä johtuen ulkona oleminen on Nalan mielestä viime aikoina ollut enemmän nay kuin yay. Joka tapauksessa välillä on hyvä muistuttaa että talon seinien ulkopuolellakin tapahtuu kokoajan kaikenlaista, mitä olisi hyvä tutkia muutenkin kuin vain ikkunan takaa seuraamalla. Nalan ajatusmaailma ei ole kulkenut täysin samoja ratoja mitä allekirjoittaneen, mutta sen verran tuon otuksen korvien välissä kuitenkin tapahtuu että hetken arkailun jälkeen se muistaa ettei ulkona olekaan kovin paha olla. Ainakaan yleensä.  Blogi koki pienen julkisivupäivityksen, jonka asetusten kanssa taistelen vieläkin hiuksia päästä kiskoen. Saa nähdä palataanko tuttuun ja turvalliseen vai pärjätäänkö tällä jonkin aikaa. Ainakin kuvien laadun pitäisi parantua kun ne saa lisättyä alkuperäiskoossaan (tai mikäli eivät ole parantuneet niin sitten syy todennäköisesti pelkästään valokuvaajassa, toim. huom).  Mukavaa marraskuuta kaikille harmauden kes

Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa, varsinkin pienille kissoille (ja varmaan sitten niille kissanomistajillekin). Esimerkiksi pöydälle unohtunut pullonkorkki oli maailmoja mullistava kokemus Nalalle ja sen suhtautuminen tuohon omituiseen pyöreään asiaan oli puolestaan sitten allekirjoittaneelle.  Korkki unohtui pöydälle myös kuvien ottamisen jälkeen. Aamuyöstä korkkijahti alkoi sitten kunnolla kun ei ollut ihmistä kameran takana kyykkimässä riesana. Nala sattui toteamaan että kun sai pudotettua tuon kummallisen esineen alas liukui se laminaatilla mallikkaasti karkuun kun vähän tassulla avitti. Nalan myös suureksi harmiksi henkilökunta veti pidemmän korren tässä ja sai metsästettyä korkin parempaan talteen herättyään kolinaan ja töminään. Sen kummemmin saalista ei näkynyt enää samana yönä eikä myöskään sitä seuraavina. 

Eilen täällä vietettiin maltillisesti yhden kissaeläimen synttäreitä vaikka yhdessä vaiheessa pääsi melkein käymään unohdus ja juhliminen jäädä. Nyt kun ikää pamahti mittariin pariton lukema, 3 vuotta olivat bileetkin astetta maltillisemmat. Ihan hyvät kuitenkin joka tapauksessa.  Mä vai? Synttärisankari? Mikä se semmonen on? Synttärikakkukin oli järjestetty nirson kissan maulle sopivasti, mutta koska viikonloppu eli näin ollen myös juhlapäivä vietettiin kylässä henkilökunnan vanhemmilla niin ei sitä herkkua muistanut edes päivänsankari maistaa. Ensin vähän pelotti kun juhlijoita oli tavallista enemmän, sitten piti tutkia koko talo ja ottaa päiväunet vaatekaapissa. Illallakin piti vahtia ikkunasta ulkona taapertavaa siiliä, joka on nyt pariin otteeseen käynyt nuuskimassa maastoja takapihalla. Niin paljon actionia ettei kaikkea vain ehtinyt tehdä ja samalla ehti tehdä paljonkin.   ❤ Paljon onnea Nala 3- vee! ❤

Ollaan me siis kuitenkin vielä täällä. Allekirjoittanut, Nala ja gerbiilitkin. Aikaa viimeisestä on vähän venähtänyt enemmän kuin piti mutta ainakin on tullut vietettyä jonkinlaista kesälomaa (siis Nala on, täällä ei ihminen tänä vuonna semmoista vietä ollenkaan). Muita syitä töiden kiireiden lisäksi ovat laiskuus ja saamattomuus kirjoittamisen suhteen, mutta ei mennä liiaksi siihen, sillä muuten tulee podettua liiaksi huonoa omatuntoa.  Meille kuuluu semmoista että uusiakin asioita tapahtuu mahdollisesti tämän vuoden puolella. Siis mahdollisesti. Voi olla että epätodennäköisestikin mutta sen verran voi paljastaa että uutta kotia on katseltu sillälailla hissukseen. Kaksi kivaa asuntoa on mennytkin vähän niinkuin nenän edestä ohitse ja sekös jos mikä on hieman harmittanut. Onneksi tässä ei ole mikään kiire ja nyt vain katsellaan vaihtoehtoja joten mikään ei ole vielä varmaa ennenkuin jotain ihan oikeasti tapahtuisikin.  Muuten meininki on aika samanlaista, pahimmat helteetkin o

Meillä on huiskaleluja hankittu ja hajotettu tasaiseen tahtiin siitä lähtien kun Nala meille kotiutui. Testattu on siis useampaa vaihtoehtoa, jaa useampi onkin kokenut karun kohtalon innokkaan kissan kynsissä. Nykyinen huiska on jaksanut elää kaikkien iloksi sekä ihmetykseksi aavistuksen pidempään *kopkop*.  Ja millainen huiska se onkaan! Siitä roikkuu ihania nahkasuikaleita ja höyheniä, joiden kimppuun hyökkiminen on Nalan mielestä sanoinkuvailemattoman ihanaa. Ei ole eikä tule toista parempaa asiaa maailmassa.  Joskus käy niinkin hassusti että saalis jää saalistajan takaliston alle jumiin. Tiivis tassuote myös estää karkuyritykset tehokkaasti. Otetta ei kannata hellittää hetkeksikään, vaikka katselisikin muualle. Ei het-kek-si-kään. Toisaalta välillä on myös hyvä huilia jonkin aikaa, jotta saalis erehtyisi olevansa turvassa. Paras lelu. Paras. Kuuluvatko teillä huiskalelut parhaimmiston joukkoon?

Silloin tällöin saa (ja pitääkin) olla koomailu- eli laiskotusfiilis. Meillä siitä on tullut vielä ennemminkin sääntö kuin poikkeus.  Kuvasarja demonstroi vielä omasta puolestaan, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.  Koomailukin voi olla rankkaa ja yleensä sitä seuraa uni, kuten tässäkin tapauksessa. Siitä ei valitettavasti olekaan enää kuvamateriaalia, vaikka mielenkiintoista seurattavaa varmasti olisikin.  

Nyt on kyllä kelit hellineet meitä niin kovin, ettei ole tosikaan. Ihmisotus on koisinut päiväunia auringossa onnellisena, mutta kissaeläimelle helteet ovat olleet vähän liikaa. Onneksi aamuisin tai illasta ei ole niin kovin kuuma kuin mitä päivällä, niin silloin Nalakin on päässyt haistelemaan kesäisiä tuoksuja. Niihin aikoihin on hyvä olla ulkona myös vilvoittelutarkoituksessa, koska muuten sisällä on aika lämmin. Kerrostalossa korkeimmassa kerroksessa asuvana tämä vuodenaika on melko tukala, varsinkin kun aurinko on korkeimmillaan ja paistaa suoraan sisälle, mutta ei auta. Viilennykseen on onneksi omat konstinsa ja Nalakin on keksinyt jälleen kylpyhuoneen, joka on koko asunnon syrjäisin ja viilein paikka mikäli asunnossa on muuten liian kuuma.  Lyhyesti siis: eiköhän täällä selvitä ja otetaan lisää lämpöä vastaan mielellämme noin niin kuin muuten, kiitos.  Huomasin muuten, että toissapäivänä tuli täyteen tasan vuosi siitä kun kirjoitin tähän blogiin ensimmäisen kerran. Vuosi!

Tänään sitten pakattiin kimpsut ja kampsut (sekä tällä kertaa myös kissakin) ja lähdettiin ihan kunnolla kyläilemään "mummolassa" äitienpäivän kunniaksi. Juhlaan sisältyi jotain pelkästään Nalallekin, sillä tutun ja turvallisen kiipeilypuun sijasta pääsi se kiipeämään ihan aitoon ja oikeaan puuhun - ajatella! Bileet vain loppuivat aika lyhyeen kun ulkoilman tuoma urheus väistyi ja tilalle vaihtui järkytys. Juhlien jatkot siis jatkuivat vähän maltillisemmin Nalan osilta sisätiloissa.  Me haluttaisiin toivotella lisäksi vielä kaikille äideille oikein ihanaa ja aurinkoista äitienpäivää, toivottavasti se on ollut mieluinen! 

Joskus eli viime viikolla oli niin lämmin että loikoiluksihan se meni parvekkeella. Nalan mielestä se oli i-ha-naa, tuuli kantoi kaikkia hyviä tuoksuja mukanaan ja aurinko lämmitti juuri sopivasti. Ulkona on myös i-ha-naa olla, vaikkei paistaisikaan, kunhan touhu ei mene liian jännittäväksi. Meillä ollaan oltu nyt partsilla sekä valjaiden kanssa että ilman ja tämä on myös vaikuttanut positiivisesti muuallakin ulkoiluun kuin vain siellä.  Hesy- lehdestä sen verran etten valitettavasti saa laitettua siitä kuvaa tänne niin, että kuvasta tulisi selvälaatuinen ja hyvä, sillä tietokoneiden ihmeellinen maailma ei koskaan ole oikein ollut vahvin osaamisalue tässä talossa. Jos kuitenkin saatte tuon lehden käsiinne jotakin kautta, kannattaa kääntää sivulle 8!  Joko teillä kevät on näyttänyt parhaimpia puoliaan?

Eli eipä meillä hirveästi hurjia asioita tapahdu. Kiirettä toki on riittänyt sen verran että välillä unohtuu missä viikonpäivässä sitä elää ja mitä kello on, vaikka puhelin tai rannekello sen tietäisi kertoa. Onneksi on elämässä mukana eläin, joka näyttää omalla esimerkillään että välillä on ihan okei ottaa iisimmin, kas näin: Arki siis rullaa tavallisesti eikä meille kuulu mitään ihmeellistä. Viimeisin adrenaliinia nostattava tilanne oli se, kun sisälle lensi kärpänen, jota allekirjoittanut koitti pelastaa vapauteen ja kissapeto saalistaa. Kärpänen osasi onneksi lentää samaa reittiä lopulta takaisin ulos, jättäen jälkeensä pettyneen metsästäjän.  Sellainen juttu tosin kävi että toissapäivänä tipahti postilaatikkoon lehti Hesyltä, johon sain kirjoittaa muiden vapaaehtoisten lisäksi jutun viime syksynä.  Projektia oli hauska tehdä ja oli erityisen mukava nähdä lopputulos vihdoinkin viimeisessä muodossaan lehden sivuilla! Jäsenlehtihän pyörii vapaaehtoistoimin ja oli hau

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Pakko kertoa niistä tipuista, joita katosi mystisesti kolme kappaletta heti koristeiden laiton jälkeen, mikä herätti henkilökunnassa tunteita huvittuneisuuden ja ärtymyksen välillä. Pääosin kuitenkin enimmäkseen niitä ensimmäisiä. Ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ennen kuin tipuja rupesi löytymään sieltä sun täältä eikä jälki tosiaan ollut kaunista ihmisten keräillessä jäännöksiä pois lattialta. Viimeinen tipu löytyi pian muiden jälkeen, allaolevassa asennossa kaikkensa antaneena ja ulkoasultaan hieman tuunatussa muodossa. Vaikea arvata kuka on ollut asialla.  Jaa tipuja vai? En oo nähnyt yhtään, ootko sä? Päästyään metsästyksen makuun Nala ei malttanut jättää loppujakaan tipuja rauhaan, joten tänä vuonna houkuttelevat koristeet piti kerätä aikaisin turvaan saalistajan kynsistä. Ensi vuonna voi sitten ottaa saman homman alusta ja ehkä silloin koristeillekin on keksitty sellainen paikka, minne eräs pitkäkyntinen ei helpolla pääse.  Yhteenkään koristeeseen en oo kosken

Tänään ollaan iloittu auringosta ja vapaapäivistä, suklaasta ja päiväunista ja uudestaan suklaasta. Pääsiäisen kunniaksi tietenkin, ja se jos jokin on kevään merkki se.  Katse kohti kesää, huomioikaa nurin läimäisty tipu. Myös gerbiilitkin ovat kevättunnelmissa. Mokomat menivät ja ehtivät jo helmikuussa täyttää sen vuoden verran ja täällä vain ihmetellään ajan kulua. Tyttöjen käsittelyssäkin on tapahtunut paljon muutoksia sitten viime kerran kun niistä on blogin puolella kirjoitettu - käsitteleminen siis onnistuu paljon paremmin kuin ennen. Vielä ehkä Kikoa ei uskalla varsinkaan pienimmille lapsille käsiteltäväksi antaa, niin mielellään se vieläkin käyttelisi hampaitaan käsiteltäessä. Vila puolestaan on tullut paljon rohkeammaksi ja uteliaammaksi kuin mitä se on ollut, mikä on todella iloinen juttu. Muuten viikonloppu jatkuukin samanlaisena kuin tähänkin asti, keväästä nauttien. Oikein ihanaa j a iloista pääsiäistä ! 

Meille kotiutui tänään tipuja. Ei oikeita sentään, vaikka enemmän Nala varmasti niistä olisi ollut kiinnostunut, mutta melkein oikeita pääsiäistipuja kumminkin. Sen verran Nala kuitenkin näitä ehti jo tutkia, että koristeasetelmaan laitetut tiput olivat jo kadonneet ja pakettiin jääneitä ahdisteltiin jo kovaa kyytiä heti kun selkänsä kerkesi kääntää.  Loppuaika ennen varsinaista pääsiäistä käytetään niiden kadonneiden yksilöiden paikantamiseen, sillä olisi ihan mukava tietää mihin ne ovat päätyneet ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Yksi löytyi jo sängyn alta, joten loput luultavasti on helppo paikantaa jostakin lähistöltä.  Ei syötävää mutta ihan kelpo saalis kumminkin. Miten teillä on valmistauduttu tulevaan pääsiäiseen? 

Kissa kyllä tietää missä on paras paikka, sanotaan. Se paras paikka ei välttämättä ole mikään loogisin mutta sanontaa on uskottava - kissa kyllä tietää.  Meiltä on jäänyt edelliseltä reissukerralta kantokoppa eteiseen lojumaan. Yleensä sitä pidetään häkkivarastossa tallessa - niin harvoin sitä tulee käytettyä mutta nyt se on ollut eteisessä oikeastaan vain tiellä odottamassa seuraavaa reissua, sillä allekirjoittanut epäilee ettei saa aikaiseksi vietyä koppaa takaisin varastoon ennen seuraavaa käyttökertaa. Ja toisaalta tässä vaiheessa moista olisi turha ylipäätänsä tehdäkään sillä Nala on jo kopan ottanut itselleen hyötykäyttöön.  Parhaat unet nimittäin saa nykyään otettua kantokopassa, siellä kun saa rauhassa nukkua piilossa talon ihmisotuksilta silloin kun yhtään ei huvittaisi sosialisoida. 

Nalalla on ollut aina hieman kieroutunut suhde ruokaan, jos sen niin voisi pehmeästi muotoilla. Joku saattaa muistaakin miten Neiti Nirsoudesta on ehkä useampaan otteeseen tullut valitettua ja lopulta vaiettua, sillä on vain karu fakta ettei siitä oikein meinaa päästä eroon. Ongelma on aina ollut läsnä märkäruokien kanssa, mutta kun Nala rupesi irvistelemään kuivanappuloilleenkin oli allekirjoittanut ihminen repiä pelihousunsa. (Ei kirjaimellisesti kuitenkaan).  Siksipä olikin hauskaa kun saimme Faunattarelta postia ja sieltä paljastui pari Devoted- pussia, joita malttamattomana halusin lähteä testailemaan osana Nalan ruokavaliota. Enemmän kyseisestä merkistä pääset halutessasi lukemaan  Faunattaren  tai  Devotedin  omilta sivuilta.  Devotedin pussit saivat itseltäni pelkkiä pluspisteitä jo pelkästään sen puolesta miten näppärästi pussit saa uudelleensuljettua. Kaikissa kuivanappulapusseissa ei tämäkään ominaisuus ole lyhyesti selitettynä itsestäänselvyys tai sitten puss