Kilpikonnakuvioita

Talvi tuli käymään meilläkin täällä, vaikka hieman pessimistisesti meillä ajateltiinkin ettei tänne kumminkaan lunta saada. Toisin kumminkin kävi ja lumi jäi maahan, ihme kyllä. Sitä käytiin tänä aamuna ihmettelemässä oikein kissavoimin, sillä olisi ollut ennenkuulumatonta mikäli Nala ei olisi päässyt mukaan.  Kuten kuvasta ehkä saattaakin päätellä, jäi tuo ihmettelyreissu hyvin lyhyeksi ja tassunjälkien perusteella saavat ihmisetkin selkoa siitä mitä pienen kissan päässä liikkuu, vaikka viisainta luultavasti olisikin olla tulkitsematta sen enempää. Joka tapauksessa yksi asia on varma - lumi on kylmää, märkää ja ällöä ja sisällä on lämmintä ja mukavaa, meidän hieno pieni neiti siis ei ole talven ylin ystävä. Ihmisten mielestä talvi taas on tervetullut asia, sillä lumipeite on kaunis ja valaisee pimeitä iltoja edes vähäsen - ei paljoa, mutta edes sen vähäsen.  Itse innostuin niin paljon, että kaivoin jo joulukoristeitakin esille sen verran mitä kaapeista löytyy ja anno

Niin, siis omistajan toiveena, kissan mielipiteestä en ole kovin varma. Kovin vähän olen halunnut kirjoitella mielipiteitäni saati ohjeita tai ehdotuksia liittyen kissan ruokaan tai ruokintaan, alussa lähtökohtaisesti ihan siitä syystä, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, mitä kissa ylipäätänsä syö.  Pakko myös tunnustaa, että se ihanteellisin ruokavalio koko otukselle on vieläkin jotenkin hepreaa itselleni - informaatiota löytyy kyllä kun sitä jaksaa etsiä, mutta sen jälkeen aivot sanovatkin jo stopin ja kaikki luettu ohjeistus menee täysin yli hilseen.  En ole aivan varma johtuuko tämä siitä, että aikaisemmin keskustelupalstoilla tai facebookin ihmeellisessä maailmassa kissanruokintakeskusteluja lukiessani en koskaan löytänyt sitä yhtä ihanteellista ruokavaliota tai ruokintatapaa. Keskustelua kyllä syntyi päivittäin, mutta vastauksen etsiminen oli kuin yrittäisi kontata neulan perässä heinäsuovassa. Ketjuja lukiessa kun tuli lopulta siihen päätelmään, ettei kukaan osaa ruokki

Vaikka otsikosta jotenkin voisi päätellä että olisimme reissailleetkin vähän sinne tänne niin ei, valitettavasti. Sen sijaan Nala sai taas sydämensä täydeltä riemuita olostaan mummolassa eli allekirjoittaneen vanhemmilla, kun pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin matkaan. Automatka ei ollut niinkään nautinnollinen, mutta onneksi matka ei ollut pitkä (vaikka siltä toisaalta ehkä kaikista osapuolista tuntuikin). Parkkipaikalta kipitettiinkin jo sitten kovaa kyytiä kohti tuttua ovea, koska jos jotain Nala on reissujensa myötä oppinut niin sitten sen, että mummolan ovi tunnistetaan aina ja ehdoitta.  Isompi asunto kaikkine koloine ja kaappeineen on Nalalle loistava reissukohde, ja siellä neiti viihtyykin aina erinomaisesti. Yhtä lämpimästi kissa otetaan aina vastaan myös toisessa päässä, ja lellitään piloille heti kun oma katse välttää. Yleensä siis kaikista varmin hoitopaikka on juuri vanhempieni luona, sillä siellä Nala viihtyy kaikista parhaiten ellemme sitten ole kotona. 

Mistä tietää viileämpien ilmojen tulleen ja lattialämmityksen olevan päällä? Vastaus on helppo kun katsoo alla olevia kuvia.  Kylppärin lattia on siitä kiva, että talvisin sinne pääsee lämmittelemään tassuja aina kun siltä tuntuu ja kesäisin pahimpien helteiden aikaan kerrostaloasunnon kuumuutta on helppo päästä karkuun viileällä kaakelilattialla makoillen. Siellä myös allekirjoittanut on istuksinut pahimman helleaallon yllättäessä kun asunto yhdessä vaiheessa muistutti enemmän saunaa kuin normaalia asumusta. Toki kylpyhuoneen kaakelilattiat kutsuvat Nalaa muutenkin kuin vilvoittelu- tai lämmittelytarkoituksissa. Parasta on kiskoa lattiakaivon ritilää irti (tai kokeilla ainakin) ja kuunnella veden kohinaa putkissa. Se vasta jos mikä osaakin olla jännittävää puuhaa ja pitää pienen kissan kiireisenä. Toisilla on halvat huvit, mutta ei kai kissan ajatuksenjuoksua ihmisten kuulukaan aina ymmärtää.