Oma puu on tärkeä. Siellä voi löhötä niin paljon kuin huvittaa, sitä on tärkeää myös välillä raapia ja ylhäältä pystyy helposti vartioimaan ulkoilman tapahtumia. Ilman omaa puuta elämä varmaankin olisi asteen verran tylsempää, sen verran ahkerasti tuo nelijalkainen jaksaa siellä kököttää. Puu ei ole kovin korkea ihmisten mielestä, jopa lyhytjalkainen emäntä on puuta hippusen verran pidempi, mutta sillä ei ole väliä. Puu on Nalan oma ja neiti on itse hyvinkin tarkka asiasta. Puun kanssa on tietenkin nykyisellään myös pieniä hienosäädettäviä ongelmia, kissan takapuoli kun ei enää meinaa kaikista korkeimmalle, ahtaaseen yläosaan asettua yhtä mukavasti kuin ennen. Nala kuitenkaan ei asiasta ole moksiskaan vaan on asetellut itsensä niin tiukaksi palleroksi kuin vain voi, eikä haittaa vaikka takajalka välillä roikkuisikin reunan yli kun ei ole muuten mahtunut mukavasti asettumaan. Se on ihmisten mielestä vähän harmi, mutta onneksi koko kapistus on kissalle mieluisa tuommoisista pi
Tule mukaan lukemaan meidän juttuja blogin muodossa!