Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2017.

Nalan oma puu

Oma puu on tärkeä. Siellä voi löhötä niin paljon kuin huvittaa, sitä on tärkeää myös välillä raapia ja ylhäältä pystyy helposti vartioimaan ulkoilman tapahtumia. Ilman omaa puuta elämä varmaankin olisi asteen verran tylsempää, sen verran ahkerasti tuo nelijalkainen jaksaa siellä kököttää. Puu ei ole kovin korkea ihmisten mielestä, jopa lyhytjalkainen emäntä on puuta hippusen verran pidempi, mutta sillä ei ole väliä. Puu on Nalan oma ja neiti on itse hyvinkin tarkka asiasta.  Puun kanssa on tietenkin nykyisellään myös pieniä hienosäädettäviä ongelmia, kissan takapuoli kun ei enää meinaa kaikista korkeimmalle, ahtaaseen yläosaan asettua yhtä mukavasti kuin ennen. Nala kuitenkaan ei asiasta ole moksiskaan vaan on asetellut itsensä niin tiukaksi palleroksi kuin vain voi, eikä haittaa vaikka takajalka välillä roikkuisikin reunan yli kun ei ole muuten mahtunut mukavasti asettumaan. Se on ihmisten mielestä vähän harmi, mutta onneksi koko kapistus on kissalle mieluisa tuommoisista pi

Karvapallona luokses pompin

Tai miten sen nyt ottaa. Karstalle oli taas töitä vähän aika sitten ja karvaahan lähti tämän tuloksena tuosta pienestä eläimestä suunnilleen nyrkillinen. Karstaa meillä käytetään oikeastaan vain keväisin ja syksyllä, jotka ovat pahimmat karvanlähtöajat ja aina tuo irtokarvan määrä jaksaa yllättää, sillä muuten sen lähtemistä ei edes tunnu huomaavan paitsi harjatessa (tai mitä nyt nurkissa aina pieniä karvapalloja muun pölyn seassa, *köhköh*). Pienen välitrimmaamisen kohde oli kuitenkin pelkästään mielissään harjaustuokiosta, sen verran se pörisi ja mölisi itsekseen saadessaan apua karvanlähtöprosessissa.  Karvanlähdön (tai siis vaihdon) lisäksi meillä on otettu kylmenevät säät vähän nihkeästi vastaan. Emäntä piilottelee vilukissoille tyypillisesti yleensä vähintään kahden viltin alla ja kissa seuraa perästä ja kömpii mahdollisimman lähelle lämmittelemään tassuja - ja hei, nyt on vasta syyskuu, joten kauhulla odottelemme pakkasia! Luojan kiitos vielä paistaa aurinko ja on valoi

Kissahoitoa parhaimmillaan

Mikäs emännän on sairastaessa kun jalkopäässä makoilee varpaita lämmittävä otus, joka on tottunut siihen että ruokkija/leikittäjä makaa suurimman osan päivästä vaakatasossa ja toisinaan heräilee kesken uniensa köhimään niin, että sen otuksenkin on välillä vaihdettava asentoa.  Tietenkin aina silloin tällöin Nalan on pakko hyökkiä emännän varpaisiin kiinni ja pikkuisen näykkiä, jotta voitaisiin olla varmoja siitä, että tämä on voimissaan eikä pelkästään vain nuku, kun toisella käy aika pitkäksi. Näitä herätyksiä ei emäntä vielä ole oppinut arvostamaan, vaikka muuten onkin kiva lepäillä lämpimän kissan vieressä ja nukkua kilpaa päiväunia. 

Mattohullu

Meille kotiutui uusi matto vanhan tilalle ja sekös vasta jännittävä ja erikoinen operaatio reviiristään tarkan kissan mielestä olikin. Itseään arvostavan kissan tavoin matto piti tietenkin kieriä ja pyöriä ympäri omaa hajuaan tarkasti siihen hangaten. Selväksi sitten käy kaikille, kenelle tuo asunnon uusi elementti sitten kuuluu, ettei myöhemmin sen asian kanssa sitten tule väärinkäsityksiä.  Tietenkin myös puhdas väsähtäminen kuului asiaan kaiken aktiivisuuden jälkeen, jonka johdosta matto myös paljastui loistavaksi torkkumispaikaksi. Uusi matto on ollut huippusuosiossa niin ihmisten kuin karvaisen eläimen, jonka turkista uuteen päiväunikohteeseen on jo jäänyt jäätävänkokoisia karvapalloja imuroitavaksi.  Yhdestä asiasta emäntä ei ainakaan ole ollut kovin iloinen ja se on nimittäin maton raapiminen. Uuden tulokkaan ilmestyminen on innoittanut Nalaa testaamaan kynsiään kankaaseen ja sekös saa ihmisolennon puhkumaan kiukusta. Keskitymme siis suojelemaan

Se on jo kaksi!!

Toisin kuin edellisvuonna, tänä vuonna muistettiin juhlistaa Nalan syntymäpäiviä jopa kakun kera - koska ihan totta, se täytti jo kaksi vuotta! Eipä sitä ajan kulua millään meinaa tajuta kun ei itsekään tunnu pysyvän sen kanssa millään perässä... Itse lahjat saapuivat Zooplussalta elokuussa, sillä jyrsijöiden ruokavarasto alkoi näyttää huolestuttavan tyhjältä. Ruokatilauksen yhteydessä innostuin valikoimaan ostoskoriin vähän muutakin - siitä kuvatodiste yllä. Hiirilelut eivät aiheuttaneet suurta innostusta oikein mihinkään suuntaan, mutta Smillan namit olivat hyviä ja neiti vahtikin tarkkana, miten herkkuja päätyi myös sille tarkoitetun kakun koristeeksi.  Ruoka- alustan ostin ihan vain kokeiluun nähdäkseni, miten moinen pitäisi vesi- ja ruokaroiskeet loitolla laminaattilattiasta. Nalalla kun on ollut tapana roiskia vettä ympäriinsä miten sattuu, eikä lattia ole säästynyt märkäruoankaan kohtaamiselta, joten kyllästyneenä siihen otin alustan testiin. Vaikka materiaali ja

Edistystä tapahtuu

Olen kirjoittanut aika paljon meidän ulkoiluista tänne blogiin ihan syystä, sillä niinä kertoina olemme treenanneet ulkonaoloa Nalan kanssa. Tämä on ollut suuri osa tällä hetkellä meidän arkea, joten on vain ollut loogista kirjoitella siitä blogiinkin.  Tätä kirjoittaessani olen niin innoissani ja varsinkin onnesta aivan soikea. Sydän on myös haljeta ylpeydestä, kun tuota hömelöä pientä kissaeläintä katselee! Kirjoittelin toukokuussa Nalan pienestä epäonnesta flexiulkoiluun liittyen  vanhempieni pihalla, josta kissa säikähti niin paljon ettei pihalla olo tuntunut siitä enää sen jälkeen ollenkaan kivalta ja turvalliselta. Tapahtuma harmitti itseäni suuresti, sillä Nala nautti ennen tuota olostaan hirvittävästi kyseisellä pihalla ja suorastaan kerjäsi pääsyä ulos. Myös se aikaisempi totuttamistyö, jota olin tehnyt aiemmin ulkoilmaa säikkyvälle kissalle tuntui tuona päivänä valuvan turhaan hukkaan yhden harmillisen tapahtuman takia.  Nala on muutenkin luonteeltaan arka ja varovai