Kilpikonnakuvioita

Mikäs olisikaan parempaa kuin käydä virkistäytymässä kylvyssä ja saada oman turkin puhtaan kiiltäväksi? Meillä oli tänään kylpypäivä, tarkemmin ottaen siis gerbiilit semmoisen itselleen saivat. Kiko ja Vila siis esittelevät näissä kuvissa uteliaisuuttaan ja samalla myös itsensä kaikille uusille, joita blogiin onkin ajan kuluessa eksynyt. Tarkemmin meillä asuviin eläimiin pääsee tutustumaan vanhasta  postauksesta. Tytöt ovat asuneet meillä muutaman kuukauden ja täyttivät tämän kuun alkupäässä puoli vuotta. Itse olen päässyt tutustumaan pikkueläimiin jo paljon paremmin ja käsikesyksi totuttaminen jatkuu edelleen - paljon paremmalla menestyksellä kuin viimeksi. Myös terraarion ulkopuolella ainakin Kiko on päässyt käymään, Vila luultavammin hieman myöhemmin, sen verran jännittävä asia ihmisen käsi vielä on.  Gerbiileillä käytän ihan tavallista Chinchillan kylpyhiekkaa, ja hiekkakylpyyn tytöt pääsevät noin kerran kahdessa viikossa. Kylpyammeena toimii koirankuppi, joka on muut

Aika on tullut syksyn vuosittaisen matolääkekuurin, joka ei oikeastaan omistajan saatika sitten karvapeitteen omistavan nelijalkaisen otuksen mielestä herätä järin innokkaita ajatuksia. Matolääkkeen anto kun ei aina meillä suju täysin sulavasti.  Ei puhettakaan, että matolääke piilotettaisiin ruoan sekaan tai herkuilla lahjomalla. Meillä väijytetään uhri nurkkaan, napataan se kainaloon ja koitetaan saada lääke eläimen tiukasti yhteenpuristettujen hampaiden välistä maaliinsa. Lopputulema yleensä on, että ainetta on missä tahansa muualla kuin siellä missä sen pitäisi olla. Ei ole nimittäin ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään kerta, kun Nala puklaa annoksensa takaisin lääkkeenantajan päälle, vaikka kuinka luulisi sen nielaisseen seoksen jo. Meillä siis matolääkkeenä toimii Axilur, jonka annan veteen liuotettuna ruiskulla. Sama rumba käydään läpi kolmena peräkkäisenä päivänä kahdesti vuodessa - ei mitään herkkua siis, vaikka namipaloja operaation jälkeen saisikin. Tänään myös

Varoituksen sanana alkuun, että tästä jutusta löytyy enemmän tekstiä kuin kuvia ja on muutenkin suhtpitkä. Ei mahdottoman, mutta melko pitkä kuitenkin. :D  Kirjoittelin edellisessä postauksessa, että meillä kaivettiin naksutin jostain eläinten tavaroiden joukosta pitkästä aikaa esille. - meillä kun naksutinjutut olivat niinsanotusti kesätauolla. Uutta ei opeteltu vaan verestettiin lähinnä kevyesti muistoja siitä, että mitä kaikkea sitä ollaan aikaisemmin harjoiteltu.  Naksuttimen kanssa treenaaminen on mennyt oikein hyvin alkujärkytyksestä toivuttua. Nala nimittäin ei voinut ymmärtää, miksi sen lähelle piti tuoda kummallinen musta esine, jonka naksahtelu sai sen sisäistä Zen- mielentilaa järkkymään sen verran, ettei opettelusta tullut mitään. Loppujen lopuksi naksuttelu alkoi merkitä sille vain lähinnä mukavaa tekemistä, jonka johdosta pystyimme harjoittelemaan temppuja normaalisti, vaikka se kummallinen esine vieressä outoa ääntä päästelikin.  Totuttaminen naksuttimeen al

Pakko se oli elokuun kunniaksi tulla kirjoittamaan vähäsen jotakin, vaikka nyt onkin ollut tälläinen säännöllisen epäsäännöllinen kausi blogimaailmassa kirjoittamisen ja muiden blogien lukemisen kanssa. Syy siihen on ihan yksinkertainen, ja seuraava kuva havainnollistakoon asiaa enemmän:  Vaikka kuvasta voisikin päätellä, että meillä vietetään vielä ihanan letkeää lomaa niin karu arki kuitenkin ehti tulla väliin ja näyttää todelliset kasvonsa. Vapaa- aika on siis suunnilleen tätä, että meillä lähinnä nukutaan arjen väsymystä päiväunien merkeissä pois ja tätä harrastavat omistajansa ohella eläimetkin.  Muuten meillä menee kivasti, ja naksutinkin on ollut taas käytössä pitkästä aikaa Nalan kanssa, se kun on ihan ehtinyt tylsistyä työpäivien aikana ja uinailuidensa lisäksi kerennyt haalia itselleen hurjasti energiaa. Temppuilulla ja huomioinnilla onneksi tuhmuuksia ei neiti tylsyyksissään ole vielä keksinyt. Naksutinjutuistakin olisi kiva ajatuksia ylös kirjoittaa jossakin vaih