Siirry pääsisältöön

Voi sähkö sentään

Kaiken talvihehkutuksen jälkeen yhden huonon puolen kyllä tästä vuodenajasta keksin ja se on kissan turkin sähköistyminen. 

Meillä on kotona melko kuiva sisäilma, ja sen voisin kuvitella vaikuttavan tuohon yllämainittuun jokavuotiseen ongelmaan. Nalan turkki vain rätisee kun sitä silittää pidempään ja kun pieni kissaraukka tämän jälkeen koittaa puskea, räpsähtää sähköisku sitä suoraan nenälle. Nykyään tämän sattuessa se ei enää näytä yhtä järkyttyneeltä, vaan siirtyy vain alistuen kauemmas ilkeästä emännästä. Kiintymyksenosoituksia annetaan siis meillä nykyisin hieman varoen, ettei vaan iskua napsahda nenälle. 





Kaikista katalin turkin sähköistäjä on Nalan pentuajoista asti mukana kulkenut viltti, mutta siitä huolimatta viltin uumenissa on mukava loikoilla.

Itse en vielä toimivaa keinoa turkin sähköistymiselle ole keksinyt ja olen vakavasti ruvennut epäilemään ettei mokomaa ole edes olemassa. Joku ehdotti, että kissan pesu moiseen voisi auttaa, mutta niin radikaaleihin ratkaisuihin meillä ei kyllä lähdetä, sen rinnalla kun pienet sähköiskut tuntuvat melko mitättömiltä. Eläinkaupoista kuulemma saa myös turkin sähköistymistä estäviä turkinhoitoaineita, mutta niidenkin toimivuutta uskallan hieman epäillä. Jos joltain löytyy tällaisista kokemusta, kerro ihmeessä onko niistä teillä ollut hyötyä!


Kommentit

  1. Sähköiskut kissaa silitettäessä ovat kyllä inhottavia; mukavasta hetkestä tulee ikävä :( Meillä erityisesti Max tuntuu sähköistyvän helposti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ovat, harmi että tämä on tätä vuodenaikaa jolloin poikkeuksetta turkki vain rätisee :/

      Poista
  2. Sähköä ilmassa täälläkin. :/ Seppo sähköistyy Kassista enemmän ja saakin usein tällejä nenäänsä, haistellessaan henkilökunnan sormia ystävällismielisesti, ja sitten näyttää niiiiin petetyltä ja kiiruhtaa pois. Kerran sai raukka myös sähköiskun kieleensä, kun tarjosin margariinia... D: :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Seppoparka! :DD ja kieliparka. Voin vaan kuvitella tilanteen 😅

      Poista
  3. Voi ei, rits-räts-kausi! Peppi ei pakkasaikaan edes tule syliin vaan peruuttaa kipunoinnin tieltä kauemmas. Ninni ei rätise yhtä helposti. Mikähän siihen vaikuttaa? Halikelejä odotellessa jaksamista talviaikaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kunpa keksittäiskin keino mikä rätinää veisi pois! Meillä ollaan vain alistuttu kohtaloon että välillä on sähköä enemmänkin ilmassa. Kiitos kommentista!:)

      Poista
  4. Meillä kanssa rätisee! :/ Tai siis vanhemmat lyhytkarvaiset sähköistyvät silitettäessä aika kiitettävästi... Pitkäkarvaiset eivät jostain syystä sähköisty ollenkaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen kuullut tutuilta että pitkikset eivät vain sähkösty yhtä helposti jos ollenkaan. Aika jännä! Täytyy kai sitten vain kestää tämä rätinäkausi pitkin hampain:/

      Poista
  5. Sähköisyydenpoistaja eläinkaupasta. :) Meillä ei ole tänä vuonna rätissyt, mutta töissä sitäkin enemmän. Harkitsen vakavasti tuon turkkiaineen viemistä sinne. :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, pitääpä katsella löytyiskö seuraavan eläinkauppareissun yhteydessä, mikäli tää rätinä vain jatkuu ja jatkuu!

      Poista
  6. Meillä poistettiin viime talvena sähköisyyttä ilmankostuttimella. Ja juu..u, kolme tassullista säätöä: https://kiskatit.blogspot.fi/2016/12/vesihoyry.html
    Tuolta tulee aivan ihan pehmeetä ilmaa. Meidän paukku-Pate saattoi toisinaan istua tuon alla pitkäänkin ja antoi sen jälkeen silittää itteänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo olisikin hyödyllinen mikäli homma meinaa mennä mahdottomaksi sähköistymisen osalta. Helpottais ainakin rapsutteluita! :D

      Kiitos vinkistä, pistetään korvan taakse! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiitos kaikesta 💛

  Totesin että tulipa dramaattinen otsikko, mutta ehkä se on jopa tarkoituksella.  Olen miettinyt pääni puhki mitä teen blogin kanssa, koska tämä on ollut aikoinaan ensimmäinen askel siihen suuntaan mitä ikinä olenkaan halunnut tehdä eli kirjoittaa omista eläimistäni julkisesti. Kun tämän aloitin niin enpä olisi uskonut miten hienoja kokemuksia blogin kautta olenkaan saanut kokea. Kiitos ihan hirveästi tuesta ja kannustuksesta sellaisissa hetkissä, kun meillä on ollut huolestuttavia ja tiukkoja paikkoja. En tiedä miten olisin kestänyt esimerkiksi kaikkea Fidon sairastuttua viime vuonna, ellen olisi saanut niin paljon tsemppausta teiltä. Se on nimittäin ollut eläintenpidossani kurjin ja kamalin hetki. Kirjoittaminen auttoi purkamaan oloa, ja siitä olen niin kiitollinen että sen tänne sain tehdä.  Elämänmuutoksille ei vain voi mitään, ja niitä on tullut rutkasti lisää. Minulla ja eläimillä on kaikki hyvin. Nyt vain kiire on sellainen, että jostain pitää karsia tekemistä pois ja tällä het

Vihdoinkin ne Vänttiset

Meillä on ollut Vänttisen valjaat käytössä nyt viikon verran ja täällä ruudun takana ihmisemäntä kirjoittaa tästä inspiroituneena tekstiä materialismionnellisuuden pauloissa.  Eipä noita turhaan ole kehuttu kätevyytensä ja käytännöllisyytensä vuoksi, mutta minkäs sille voi että asioita tajuaa hieman jälkijunassa. Monesti Vänttisten osto on käynyt mielessä koko lyhyen kissanomistajahistorian aikana, mutta aina sitten suunnitelma on jäänyt ja jotkut toiset valjaat on ostettu tilalle - sellaiset tietenkin joissa istuvuus ei ole ollut loppujen lopuksi niin hyvä Nalan päällä. Kaikista selkeimmin sen näkee nyt, kun huomaa miten eri tavalla kissa kulkee valjaat päällä ulkona ja miten paljon paremmin se käyttäytyy niiden laiton aikana. Ulkoilureissuja onkin paljon mieluisampaa tehdä nyt kun näkee miten hyvin Nala viihtyy taas ulkona.   Uusien valjaiden osto tuli ajankohtaiseksi nyt kun säätkin ovat ruvenneet lämpeämään ja Nalankin mielenkiinto on siirtynyt tämän johdosta yhä enemmän s

Paistattelua parvekkeella

Juuri kun pääsin valittelemaan auringonpuutteesta, niin Suomen kesä yllätti ja pukkasi tänne meillekin päin helteet. Se oli niin kiva juttu, että mentiin ihmettelemään sitä Nalan kanssa paraatipaikalle - minnekäs muuallekaan kuin parvekkeelle. Kuumuus vei lopulta voiton meistä molemmista niin, ettei voitu muuta kuin paistatella ihanan lämpimässä ilta- auringossa. Nala valloitti itselleen heti parhaimman paikan ihmisotuksien nenän edestä ja oli suorastaan niin röyhkeän tyytyväinen itseensä, että ihan pörisi. Tällä(kään) kertaa ei unohdettu pitää silmällä tarkasti lenkkeilijöitä sekä ohiajavia pyöräilijöitä, Nala päästeli muutamia varoitusmurahtelujakin kun tuntemattomia ihmisiä meni miten sattui alapuolelta ohitse. Piiloon ei kuitenkaan neiti viitsinyt lähteä, sen verran mukavan paikan se oli itselleen asetellut ettei sen mielikuvitus pelottavista ihmisistä lähtenyt liiaksi laukalle ja ihan hyvä niin. Oli kiva nähdä, miten tyttö uskalsi parvekkeella rentoutua ihan kunnolla lähes torkk