Nyt ollaan menty viimeisimmät päivät sellaista tahtia, etten millään ole ehtinyt istua tietokoneen ääreen tai edes ajatellakaan tekstin kirjoittamista. Työ ja vapaa-aika (joka sekin on osin ollut omistettu työlle) ovat syöneet melko paljon viime aikoina energiaa.
Tämä on tietenkin heijastunut Nalaan, joka mielellään tekisi kokoajan kanssani ja seuraa pitkin poikin minua kotona kuin hai laivaa. Jos se osaisi puhua, sanoisi se jotain tämän tyylistä: Ai, meetkö sä vessaan? Mä tuun mukaan! Ootko menossa parvekkeelle? Oota mua! Mihin sä oot menossa, mäkin haluan!!
Kiireisimpinä ajanjaksoina olen vienyt Nalaa hoitoon ensisijaisesti vanhemmilleni, jossa on tutut ihmiset seuraksi ja paljon tilaa, mistä kissa varmasti on tyytyväinen. Silloin ei töissäkään tarvitse murehtia, kun kissan ei tarvitse tylsyyksissään odotella, milloin palaan kotiin. Onneksi pidempiä työpäiviä minulla on harvoin, joten Nalaakaan ei tarvitse kiikuttaa ees taas kovin usein.
Tiedän, että moni alkaa heti miettiä miksen hankkisi toista kissaa, joka helpottaisi yksinoloa kun Nalalle tulisi kissakaveri. Olen jo pidempään miettinytkin asiaa tosissani, vaikka alunperin Nala minulle myytiinkin ainoana kissana pidettäväksi. Tämän takia asiaa olen miettinytkin pitkään, vaikka itse Nalan pidempään tunteneena en näkisi syytä miksei se jonkun nuoren kissan kanssa toimeen tulisi - siis periaatteessa. Kenties jopa jokin nuori ja sosiaalinen tapaus saisi Nalankin rohkaistumaan tuosta entisestään. Todennäköisesti tästä nyt kirjoitettuani pyörittelen aihetta mielessäni entistä enemmän, mutta jätetään se nyt vielä ideatasolle toistaiseksi.
Mutta palataksemme tämän tekstin otsikkoon, niin pakko sanoa että on tullut huomattua miten etuoikeutettu on kun kissalle saa hoitopaikan tai omaan kotiini jonkun ystävistäni eläimenhoitajaksi helposti. Viime aikoina en ole reissannut yön yli kestäviä matkoja, mutta nyt kesällä sellainen on tulossa ja olen iloinen, että olen saanut luotettavan hoitajan eläimilleni sen reissun ajaksi. Ennen yhdenkään eläimen ottamista minua varoiteltiin kauheasti siitä, miten pulassa olisin ellei minulla olisi vakituisia hoitajia valmiina valittuna. No, ihan hyvin sitä on tullut pärjättyä ilman semmoisiakin.
Hoitopaikassa voi asiat myös ottaa rennommin ja talon pomona, tai sitä mieltä ainakin oli Nala. Alla kuvatodisteita asiasta.
Tämä on tietenkin heijastunut Nalaan, joka mielellään tekisi kokoajan kanssani ja seuraa pitkin poikin minua kotona kuin hai laivaa. Jos se osaisi puhua, sanoisi se jotain tämän tyylistä: Ai, meetkö sä vessaan? Mä tuun mukaan! Ootko menossa parvekkeelle? Oota mua! Mihin sä oot menossa, mäkin haluan!!
Kiireisimpinä ajanjaksoina olen vienyt Nalaa hoitoon ensisijaisesti vanhemmilleni, jossa on tutut ihmiset seuraksi ja paljon tilaa, mistä kissa varmasti on tyytyväinen. Silloin ei töissäkään tarvitse murehtia, kun kissan ei tarvitse tylsyyksissään odotella, milloin palaan kotiin. Onneksi pidempiä työpäiviä minulla on harvoin, joten Nalaakaan ei tarvitse kiikuttaa ees taas kovin usein.
Nala nukkuu mielellään eteisessä, mielellään kenkien päällä |
Tiedän, että moni alkaa heti miettiä miksen hankkisi toista kissaa, joka helpottaisi yksinoloa kun Nalalle tulisi kissakaveri. Olen jo pidempään miettinytkin asiaa tosissani, vaikka alunperin Nala minulle myytiinkin ainoana kissana pidettäväksi. Tämän takia asiaa olen miettinytkin pitkään, vaikka itse Nalan pidempään tunteneena en näkisi syytä miksei se jonkun nuoren kissan kanssa toimeen tulisi - siis periaatteessa. Kenties jopa jokin nuori ja sosiaalinen tapaus saisi Nalankin rohkaistumaan tuosta entisestään. Todennäköisesti tästä nyt kirjoitettuani pyörittelen aihetta mielessäni entistä enemmän, mutta jätetään se nyt vielä ideatasolle toistaiseksi.
Mutta palataksemme tämän tekstin otsikkoon, niin pakko sanoa että on tullut huomattua miten etuoikeutettu on kun kissalle saa hoitopaikan tai omaan kotiini jonkun ystävistäni eläimenhoitajaksi helposti. Viime aikoina en ole reissannut yön yli kestäviä matkoja, mutta nyt kesällä sellainen on tulossa ja olen iloinen, että olen saanut luotettavan hoitajan eläimilleni sen reissun ajaksi. Ennen yhdenkään eläimen ottamista minua varoiteltiin kauheasti siitä, miten pulassa olisin ellei minulla olisi vakituisia hoitajia valmiina valittuna. No, ihan hyvin sitä on tullut pärjättyä ilman semmoisiakin.
Hoitopaikassa voi asiat myös ottaa rennommin ja talon pomona, tai sitä mieltä ainakin oli Nala. Alla kuvatodisteita asiasta.
On aivan loistava tunne kun tietää, että kisun voi tarvittaessa viedä johonkin luotettavaan paikkaan hoitoon. :) Minua on alkanut viime aikoina kauhistuttamaan milloin meidän taloyhtiössä päätetään uusia asuntojen vetävät ikkunat ja parvekkeenovet. Kotihoitajia kisuille on varsin helppo saada, mutta toiseen asuntoon vienti on täysin eri asia. Ehkä yhden ystäväni luo voisi viedä, mutta kuinka kauan hermot kestäisi pienessä yksiössä, saattaisi olla eri asia.
VastaaPoistaKyllä on tullut huomattua että on lähes etuoikeutettu kun saa hoitoapua sen verran että pystyy myös suunnittelemaan normaaliin tapaan matkoja yms!
PoistaYksiö varmasti voi käydä helposti ahtaaksi, tosin omasta kokemuksesta tiedän että kyllä ne hermot venyy yllättävän pitkälle:D
Meille saa tuoda hoitoon anytime ;) t. Sofia
VastaaPoistaHienoa ;D
Poista